HMAS Gascoyne (K354)
| HMAS Gascoyne | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Morts Dock and Engineering Company, Sydney |
| Kölinlasku | 3. heinäkuuta 1942 |
| Laskettu vesille | 20. helmikuuta 1943 |
| Palveluskäyttöön | 18. marraskuuta 1943 |
| Poistui palveluskäytöstä | 1. helmikuuta 1966 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
1 340 t (standardi) 1 923 t (kuormattu) |
| Pituus | 91,85 m (kokonaispituus) |
| Leveys | 11,18 m |
| Syväys | 3,66 m |
| Koneteho | 5 500 ihp (4,1 MW) |
| Nopeus | 20 solmua |
| Miehistöä | 140 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
2 × QF 4"/L40 Mk XIX -tykkiä yksiputkisina CP Mk XXIII -asennuksina 2 × Bofors 40 mm ilmatorjuntatykki 6 × Oerlikon 20 mm -ilmatorjuntatykkiä 1 × Hedgehog-sukellusveneentorjuntaheitin 150 syvyyspommia |
HMS Gascoyne (viirinumero K354) oli Australian kuninkaallisen laivaston vuonna 1943 palvelukseenotettu River-luokan fregatti, joka palveli toisen maailmansodan lopulla.
Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Pääartikkeli: River-luokka (fregatti)
Alus tilattiin 16. elokuuta 1941 Morts Dock and Engineering Companyltä Sydneystä ja sen köli laskettiin 3. heinäkuuta 1942. Alus laskettiin vesille 20. helmikuuta 1943 kumminaan Uuden Etelä-Walesin kuvernöörin Wakehurstin puoliso[1] ja se otettiin palvelukseen saman vuoden lopulla 18. marraskuuta ensimmäisenä päällikkönään komentajakapteeni Jack Donovan[1].[2]
Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sydneyssä järjestettyjen koeajojen ja miehistön koulutuksen päätyttyä tammikuun lopulla 1944 alus lähti 5. helmikuuta Milnenlahdelle Uuteen-Guineaan, missä se suojasi saattueita. Alus suojasi sukellusveneiltä 26.-29. helmikuuta Yhdysvaltain laivaston kuljetusalus USS President Grantia, joka oli ajanut karille Sucking Reefillä. Maaliskuusta toukokuuhun alus oli Uudessa-Guineassa pääasiassa saattuetehtävissä Manuksen pohjoispuolisilla vesillä. Alus palasi 31. toukokuuta Sydneyyn, missä se siirrettiin telakalle huollettavaksi.[1]
Alus palasi 7. elokuuta Uuteen-Guineaan, missä se jatkoi saattueiden suojaamista tukikohtanaan Manus. Lokakuun alussa alus vapautti HMAS Warregon, joka oli liitetty Yhdysvaltain 7. laivaston alaiseen merentutkimusyksikköön. Myöhemmin lokakuussa alus siirtyi Leytenlahdelle Filippiineille Yhdysvaltain etujoukon mukana koottaessa Filippiineille hyökkäävää osastoa.[1]
Alus oli tutkimusaluksena Filippiineillä 18. lokakuuta alkaen eli kaksi päivää ennen Leytenlahden maihinnousua. Alus poistui 17. marraskuuta alueelta Manukseen. Lokakuun aikana aluksella havaittiin 39 ilmahyökkäystä ja sen miehistö rekisteröi kolmenkymmenen japanilasikoneen alasampumisen. Alle 100 metrin päähän aluksesta putosi neljä pommia, mutta alus ei kärsinyt vaurioita ja ainoana tappiona oli yhden miehen haavoittuminen. Marraskuussa alus oli jälleen japanilaiskoneiden maalina, mutta se ei kärsinyt vaurioita.[1]
Alus lähti 16. joulukuuta Manuksesta Leytelle ja se saapui San Pedron lahteen 21. joulukuuta jatkaen tutkimustehtäviä. Jouluaattona alus oli annkurissa Guiunissa, kun aluksen vieressä olleeseen alankomaalaiseen Sommelsdijckiin osui lentokoneen laukaisema torpedo. Rahtialus syttyi osuman seurauksena tuleen. Gascoyne johti kuljetusaluksella olleiden 1 300 sotilaan evakuoinnin ja se avusti USS Buttonwoodia sammutustöissä.[1]
Alus lähti 2. tammikuuta 1945 Leyteltä San Pedron lahdella kootun laivasto-osaston mukaan Filippiinien maihinnousun tueksi. Osaston tehtävänä oli noustamaihin Lingayenissa ja siten vallata Keski-Luzon ja Manila. Matkalla alus kohtasi ensimmäisessä pintataistelussaan USS Bennionin ja HMAS Warregon kanssa kahta keisarillisen Japanin laivaston hävittäjää vastaan. Taistelussa osastot olivat kaukana toisistaan.[1]
Kuuluessaan Yhdysvaltain miinanraivaus ja vedentutkimusyksikköön alus oli Lingayenin alueella aina 10. tammikuuta 1945 saakka, jolloin se lähti Leytelle. Alus saapui lopulta 23. tammikuuta Manukselle. Alus siirrettiin 1. helmikuuta Filippiinienmeren alueen komentajan kontra-amiraali Kaufmanin alaisuuteen saattajana. Alus suojasi saattueita Filippiinien vasta vallatuille alueille. Huhtikuun puolivälissä alus palasi Sydneyyn ja edelleen Melbourneen huollettavaksi.[1]
Kesäkuussa 1945 alus palasi Uuteen-Guineaan, missä se jatkoi saattuepalvelusta. Heinäkuussa alus osallistui Australian maajoukkojen mukana Balikpapanin valtaukseen, jolloin se tuki maissa olevia joukkoja tykkitulella. Elokuussa alus suojasi Borneoon matkanneita saattueita ja syyskuussa se osallistui Borneolla olleiden japanilaisjoukkojen antautumisseremoniaan kuljettaen keisarillisen Japanin 2. armeijan komentajaa.[1]
Vuoden lopun alus kuljetti joukkoja ja materiaalia, mikä kuljetti alusta Molukeille, Halmaheraan, Borneolla ja Timoriin. Alus palasi 5. tammikuuta 1946 Sydneyyn matkattuaan sodan aikana 81 584 merimailia.[1]
Alus siirrettiin 12. huhtikuuta Sydneyssä reserviin. Alus oli 1. heinäkuuta - 15. elokuuta 1947 palveluksessa, mikä mahdollisti siirron Sydneystä Melbourneen huollettavaksi. Huollon valmistuttua alus palasi palvelukseen 12. tammikuuta 1948 aloittaen paluumatkan Sydneyyn. Alus ei tehnyt uusia purjehduksia, vaan se poistettiin palveluksesta 26. marraskuuta.[1]
Maattuaan seuranneet kymmenen ja puoli vuotta reservissä alus palautettiin merentutkimusaluksena palvelukseen Sydneyssä 8. kesäkuuta 1959 päällikkönään komentajakapteeni John M. Nicholas. Aluksella tehtiin muutos- ja varustelutöitä uutta tehtävää varten kuten laboratorioiden valmistus ja varustus.[1]
Alus poistettiin palveluksesta 1. helmikuuta 1966 matkattuaan yli 218 930 merimailia tutkimusaluksena eli yhteensä aluksen lokiin oli kertynyt 301 781 merimailia. Alus myytiin romutettavaksi 15. helmikuuta 1972 Fujita Salvage Company Limitedille Osakaan. Japanilainen hinaaja Sumimaru lähti 6. heinäkuuta Japaniin hinaten Gascoynea ja HMAS Quickmatchia.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Lavery, Brian: River-class Frigates and the Battle of the Atlantic - A Technical and Social History. Lontoo, Englanti: National Maritime Museum, 2006. ISBN 0-948065-73-7. (englanniksi)
- Friedman, Norman: British Destroyers & Frigates - The Second World War and After. Barnsley, Englanti: Seaforth Publishing, 2008. ISBN 978-1-84832-015-4. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)