HDCP
HDCP (High-Bandwith Digital Content Protection) on Intelin kehittämä digitaalisten oikeuksien hallintajärjestelmä äänen ja kuvan hallintaa varten DVI- ja HDMI-liitännöissä. HDCP ei ole vapaasti käytettävissä vaan sitä käyttävien laitevalmistajien on ostettava lisenssi oikeudenomistajalta.
HDCP:n käyttöön lisenssejä myöntää Digital Content Protection, LLC, Intelin tytäryhtiö. Lisenssin ostajat lupautuvat lisenssimaksujen lisäksi rajoittamaan tuotteidensa ominaisuuksia. Esimerkiksi HD-tasoisen videomateriaalin tarkkuus tulee rajoittaa DVD-laatuiseksi ei-HDCP-yhteensopivista videoulostuloista, mikäli ohjelmalähde niin vaatii. Vastaavasti DVD-Audio-ääni tulee rajoittaa DAT-laatuiseksi ei-HDCP-yhteensopivista ääniulostuloista (rajoite ei koske analogisia ääniulostuloja). Laitteiden tulee myös estää kopioiden valmistaminen toistettavasta sisällöstä ja ne tulee valmistaa niin, että ne "tehokkaasti tekevät toivottomiksi yritykset murtaa sisällönsuojausvaatimukset".
Spesifikaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HDCP:n päätarkoitus on salaamattoman sisällön lähetyksen estäminen. Tavoitteen saavuttamiseksi on kehitetty seuraavat kolme järjestelmää:
- Todennusmenettely estää ei-yhteensopivia laitteita saamasta HD-sisältöä.
- DVI- tai HDMI-liitäntäisen datan salaus estää median kopioinnin johtoa kuuntelemalla.
- Avainten kuoletusmenettely mahdollistaa sen, että laitevalmistajalta voidaan poistaa jälkikäteen mahdollisuus käyttää liitäntää. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi, jos valmistaja rikkoo lisenssiehtoja.
Kryptoanalyysi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jo vuonna 2001, eli ennen kuin ensimmäistäkään HDCP:tä tukevaa laitetta oli markkinoilla, paljastivat kryptoanalyytikot vakavia puutteita järjestelmässä, varsinkin sen lineaarisessa avaintenvaihdossa. [1] Samoihin aikoihin edellisen julkistuksen kanssa tunnettu kryptoanalyytikko Niels Ferguson kertoi murtaneensa järjestelmän, mutta kieltäytyi paljastamasta menetelmäänsä koska pelkäsi että hänelle tulisi ongelmia DMCA:n perusteella. [2]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HD-DVD- ja Blu-ray-levyillä voidaan käyttää nk. Image Constraint Tokenia (ICT), jonka havaitessaan soitin ei suostu lähettämään täyden tarkkuuden kuvaa suojaamattoman analogi- tai digiliitännän yli, vaan käyttää alaspäin näytteistettyä (960×540p) kuvaa. Ainakin osa suurimmista elokuvastudioista ei käytä ICT:tä ennen vuotta 2010, koska Yhdysvalloissa on vielä laajat käyttäjäkunnat HD-televisioilla joissa ei ole HDCP-yhteensopivia liitäntöjä. [3]
Tammikuussa 2005 EICTA (European Industry Association for Information Systems) ilmoitti että Euroopassa myytäviin näyttölaitteisiin vaaditaan HDCP, jos laitetta aiotaan markkinoida ns. HD-readynä. [4]
Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
HDCP:n oikeuksienomistajat ja markkinoijat ovat sanoneet että järjestelmän olisi tarkoitus lopettaa luvaton kotikopiointi ja seuraavan sukupolven elokuvalevyjen kuten Blu-rayn ja HD-DVD:n internetpiratismi, mutta kriitikot kuten EFF ovat väittäneet että tarkoituksena olisi vain rajoittaa kuluttajan oikeuksia ja valinnanmahdollisuuksia. [5] Lisäksi on sanottu että HDCP ja sen lisenssiehdot rajoittavat laitevalmistajia lukitsemalla nämä yksipuolisesti määrätyn lisenssin ehtoihin, ja estävät lisensittömiä valmistajia tulemasta teräväpiirtotelevisioiden markkinoille. [6]