Hätävilkku

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hätävilkun painike.

Hätävilkku tarkoittaa ajoneuvon toimintoa, jossa kummankin puolen suuntavilkut vilkkuvat yhtäaikaisesti. Hätävilkun tarkoituksena on varoittaa muita tienkäyttäjiä poikkeavasta liikennetilanteesta, kuten esimerkiksi onnettomuudesta tai esteestä tiellä.

Hätävilkut yleistyivät autoissa vasta autojen sähköistymisen myötä. Ennen vilkkuja käytetyissä mekaanisissa suunnannäyttölaitteissa ei hätävilkkuominaisuutta vielä ollut. Nykyisin hätävilkut ovat kansainvälisesti vaadittu ominaisuus jokaiselta tieliikenteeseen rekisteröitävältä ajoneuvolta.

Hätävilkun käyttö on määritelty tieliikennelaissa seuraavasti:

Pysäytetyssä tai pysäköidyssä ajoneuvossa saa käyttää suuntavalojen hätävilkkukytkentää, jos ajoneuvo on onnettomuuden, vaurion tai muun pakottavan syyn johdosta jouduttu pysäyttämään sellaiseen paikkaan, jossa se voi aiheuttaa erityistä vaaraa muulle liikenteelle. Hätävilkkukytkentää saa käyttää myös liikkuvassa ajoneuvossa varoittamaan muita tienkäyttäjiä välittömästä vaarasta.[1]

Hätävilkkujen tarkoitus on esimerkiksi varoittaa muita liikenteessä olevia, että ajoneuvo on joutunut pysähtymään keskelle todella korkean nopeusrajoituksen omaavaa tietä paikalleen tai lähes täydellisesti hitaasti liikkuvan liikenteen takia. Hätävilkkuja voi myös käyttää ilmoittamaan muita siitä, että auto on rikkoutunut tielle tai tien pientareelle niin, että se haittaa muuta liikennettä.

Sen sijaan hätävilkun käyttö muun liikenteen varoittamiseen esimerkiksi työskenneltäessä tienpitoajoneuvolla poikkeavasti liikkuen on erikseen kielletty tiellä tehtävien töiden turvallisuusmääräyksissä. Tähän tarkoitukseen tulee käyttää katolle asennettua varoitusmajakkaa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tieliikennelaki 729/2018 51 § Finlex. Viitattu 14.7.2020.
Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.