Häkämyrkytys

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Häkämyrkytys
Häkä- eli hiilimonoksidimolekyyli
Häkä- eli hiilimonoksidimolekyyli
ICD-10 T58
ICD-9 986
MeSH D002249
Häkävaroitin

Häkämyrkytys on myrkytystila, joka aiheutuu altistumisesta hiilimonoksidille eli häkäkaasulle. Hiilimonoksidi sitoutuu hemoglobiinin hemiin hanakammin kuin happi. Sitoutunut hiilimonoksidi estää hapen sitoutumisen ja häiritsee näin hapen kuljetusta elimistön soluille.

Häkämyrkytyksen oireita ovat muun muassa pahoinvointi, päänsärky ja limakalvojen muuttuminen vaaleanpunaisiksi, tajunnantason lasku (humalainen käytös) sekä tajuttomuus, joka vaatii jo lääkkeellisen hapen antoa, muuten seurauksena on useimmiten kuolema. Häkämyrkytyspotilas tulee siirtää mahdollisimman nopeasti raittiiseen ilmaan. Jos mahdollista, potilasta voidaan hoitaa antamalla hengityskaasuna sataprosenttista happea.[1][2][3]

Suomessa kuolee keskimäärin 100 henkilöä vuodessa häkämyrkytykseen.[4]

Toimintamekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Veressä häkä sitoutuu 220 kertaa happea hanakammin punasolujen hemoglobiiniin, jolloin syntyy karboksihemoglobiinia.[2] Koska häkä syrjäyttää tehokkasti hapen vähenee elimistön hapensaanti verraten pienilläkin häkäpitoisuuksilla. Kun karboksihemoglobiinin osuus on 20 prosenttia veren hemoglobiinista, alkaa esiintyä oireita.[2]

Häkää on palokaasuissa noin prosentti, tupakansavussa jopa kaksi prosenttia.[2] Käsittelemättömissä pakokaasuissa häkää on 4–7 prosenttia.[2] Jos hengitysilman häkäpitoisuus on 0,01 prosenttia tai pienempi, myrkytysoireita ei esiinny.[2] Tunnin altistus häkäpitoisuudelle 0,1 prosenttia kasvattaa karboksihemoglobiinin pitoisuuden 50–80 prosenttiin, mikä on hengenvaarallista.[2]

Oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyyppillisiä häkämyrkytysoireita ovat:

  • Pahoinvointi
  • Päänsärky
  • Limakalvojen muuttuminen vaaleanpunaisiksi
  • Tajunnantason lasku
  • Tajuttomuus
  • Hengityslama

Häkämyrkytyksistä toipuneista 10–30 prosentille ilmaantuu päivien tai viikkojen kuluessa persoonallisuuden muutoksia, dementiaa tai Parkinsonin taudin oireita.[3] Suurimmalla osalla nämä oireet häviävät itsekseen.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oxford Handbook of Clinical Medicine, s. 854. Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-923217-8.
  2. a b c d e f g Pertti Mustajoki: Terveyskirjasto - Häkämyrkytys Viitattu 24.9.2014.
  3. a b http://www.medicina.fi/fato/72.pdf]
  4. Ei kai häkämyrkytys ole tätä päivää? :: Terveyskirjasto www.terveyskirjasto.fi. Viitattu 2015-12-17.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.