Hávamál

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
The Stranger at the Door. W. G. Collingwoodin piirros vuodelta 1908.

Hávamál (muinaisnorjaksi Hávamál, ”Korkean laulu”, ”Korkean runo” tai ”Korkean sanat”) on Runo-Eddaan eli vanhempaan Eddaan sisältyvä jumalruno, jossa on yhteensä 164 säkeistöä. Sana Hávi, ”korkea” viittaa Odiniin, ja koko runo on tarkoitettu Odinin puheeksi. Hávamál on säilynyt noin vuonna vuonna 1270 kirjoitetussa käsikirjoituksessa GKS 2365 4o, jota kutsutaan myös nimellä Codex Regius.[1]

Sisältö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hávamál koostuu useista osista. Joidenkin tutkijoiden mielestä runon osat on koottu Hávamálina tunnetuksi kokonaisuudeksi useista itsenäisistä runoista, jotka eivät välttämättä ole alun perin kuuluneet yhteen. Ei tiedetä, milloin ja miten Hávamál syntyi, mutta voidaan olettaa, että alkuperäisen käsikirjoituksen kirjoittaja on liittänyt eri runot yhdeksi kokonaisuudeksi kirjoittaessaan runot muistiin.[1]

Säkeistöt 1–77 – Gestaþáttr[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gestaþáttr, Viisauden runo eli sananlaskuruno on Hávamálin parhaiten tunnettu ja eniten siteerattu osa. Jokainen säkeistö muodostaa lauseen tai sananlaskun. Nämä antavat meille hyvän käsityksen muinaispohjoismaisten ihmisten elämänkäsityksestä ja jokapäiväisestä etiikasta. Runo ylistää vieraanvaraisuutta, uskollisuutta ja maltillisuutta, mutta rohkaisee myös varovaisuuteen ja epäluottamukseen. Siinä varoitetaan voimakkaasti tyhmyydestä ja liiasta herkkäuskoisuudesta. Ystävyyttä arvostetaan, mutta runon mukaan "on parasta saada poika", koska hän pystyttää muistomerkin isälleen ja hoitaa siten perintöään.[1]

Hyvä muistutus on myös runon viimeinen säkeistö:

Kuolee karja,
kuolee suku,
kuolet sinä itsekin.
Mutta tiedän jotain, joka ei koskaan kuole: se on kuolleiden tuomio.[1]

Säkeistöt 78–110 – Billingrin neito ja Gunnlöd[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän osan alku sisältää joitakin siirtymäjakeita, joiden sisältö on samankaltainen kuin Viisauden runossa. Niissä puhutaan naisten uskottomuudesta ja annetaan ohjeita naisten viettelemiseen. Kahdessa säkeistössä kerrotaan Odinin epäonnistuneesta yrityksestä saada Billingrin neito omakseen sekä Odinin ja Gunnlödin kohtaamisessa vuoren sisällä, josta hän vei Suttungin siman eli Runouden siman.[1]

Säkeistöt 111–137 – Neuvot Loddfafrnirille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loddfáfnismál on sarja neuvoja Loddfafnirille, tuntemattomalle henkilölle. Ne käsittelevät hyveitä ja tapoja. Lähes joka säkeistöillä on sama johdanto:

Neuvon sinua, Loddfafnir,
neuvoni ota vastaan,
oppini tuovat sinulle etua.[1]

Säkeistöt 138–145 – Rúnatal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odinin Runatalin säkeet muistuttavat pakanallista kultti- ja riimumaagiaa.[1]

Säkeistöt 146–163 – Ljóðatal[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ljodatalissa Odin luettelee 18 asiaa, joita vastaan hän osaa lausua loitsut.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Nordbø, Børge: Håvamål Store norske leksikon. snl.no. Viitattu 21.11.2020. (norjaksi)