Gustav Heinrich Wiedemann
.jpg)
Gustav Heinrich Wiedemann (1826–1899) oli saksalainen fyysikko. Hän tuli fysiikan professoriksi Baselin yliopistoon 1854, Braunschweigin teknilliseen korkeakouluun 1863, vastaavaan virkaan Karlsruhen teknilliseen korkeakouluun 1866 ja sen jälkeen Leipzigin yliopistoon ensin 1871 fysikaalisen kemian professoriksi ja sitten 1887 fysiikan professoriksi.[1]
Wiedemann teki tärkeimmän tieteellisen työnsä sähköopin ja magnetismin alalla. Hän keksi muun muassa, että jos magneettikäämiin työnnetään läpinäkyvä kappale, valon polarisaatiotaso kiertyy siinä suhteessa virran voimakkuuteen. Wiedemann oli huolellisilla kokeilla määritellyt aikanaan jo melkein unohtuneen sähköendosmoosin lait. Hän teki havaintoja lämmön sekä mekaanisten vaikutusten, kuten kiertämisen, aiheuttamista ilmiöistä magneeteissa. Lisäksi hän teki kokeita magnetismin riippuvuudesta magnetisoivan virran voimakkuudesta ja magneettisauvan pituudesta, tutkimuksen sähköpurkauksista Geisslerin putkessa ja teki erityisesti havaintoja metallien lämmönjohtokyvystä.[1]
Wiedemann tuli tieteen piirissä tunnetuksi myös siksi, että hän vuodesta 1877 alkaen Johann Christian Poggendorffin jälkeen toimitti useana vuonna Saksan merkittävintä fysikaalista aikakauskirjaa Annalen der Physik und Chemie ("Weichmanns Annalen"). Tieteellisen sähköopin silloisesta kannasta Wiedemann antoi perusteellisen esityksen teoksessa Die Lehre von der Elektrizität (2. p. 1893–1898).[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Wiedemann, Gustav Heinrich Tietosanakirja. Osa 10, palstat 1140–1141. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1919
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gustav Heinrich Wiedemann Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||||||
