Gunnar de Frumerie
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Per Gunnar Fredrik de Frumerie (20. heinäkuuta 1908 Nacka – 9. syyskuuta 1987 Täby) oli ruotsalainen säveltäjä ja pianisti. Hän oli arkkitehti Gustaf de Frumerien ja pianisti Maria o.s. Helledayn poika. Koti oli hyvin musikaalinen, ja de Frumerie sävelsi jo koulupoikana. 12-vuotiaana hän alkoi opiskella pianonsoittoa ja musiikinteoriaa Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa. Vuonna 1928 hän voitti kolme ensimmäistä palkintoa Hirschin pianoliikkeen sävellyskilpailussa. Hän jatkoi opintojaan Wienissä ja vuonna 1930 Pariisissa Alfred Cortot'n johdolla.
Hän työskenteli Tukholman musiikkikorkeakoulussa pianonsoiton opettajana 1945–1975.
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
De Frumerien sävellykset ovat teknisesti vaativia ja edustavat monia musiikinlajeja, mutta hänet muistetaan parhaiten pianotuotannostaan. Hänen tärkeimpiä esikuviaan olivat J. S. Bach, Johannes Brahms ja Claude Debussy, mutta myös Igor Stravinskin ja Arthur Honeggerin varhaistuotannon vaikutusta voi erottaa. Hänen varhaisteoksensa ovat edustavat usein barokkityyliä. De Frumerie voidaan rinnastaa uusklassikoihin, kuten Lars-Erik Larssoniin, Dag Wiréniin ja Wilhelm Peterson-Bergeriin.
De Frumerie sävelsi vuonna 1940 oopperan Singoalla, joka perustuu Viktor Rydbergin romaaniin. Hänet muistetaan myös romansseistaan, joiden sanat ovat usein Pär Lagerkvistin käsialaa.
Myös soolokonsertot muodostavat keskeisen teosryhmän: mm. 2 pianokonserttoa, viulukonsertto, klarinettikonsertto ja Concertino oboelle. De Frumerie muokkasi toisesta sellosonaatistaan konserton ja sitten siitä pasuunakonserton. Kyseinen konsertto oli de Frumerien viimeinen valmistunut sävellys, ja hän laati sen erityisesti ruotsalaiselle pasuunavirtuoosille Christian Lindbergille.
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Duo oboelle ja alttoviululle (1928)
- Pianokonsertto nro 1 (1929)
- Pianotrio nro 1 op. 7
- Muunnelmia ja fuuga pianolle ja orkesterille op. 11 (1932)
- Sarja op. 13b
- Pianokonsertto nro 2 op. 17 (1935)
- Viulukonsertto op. 19 (1936, uud. 1975–1976)
- Pianokvartetto nro 1 c-molli op. 23
- Sinfonisia muunnelmia op. 25 (1940–1941)
- Pianotrio nro 2 op. 45
- Singoalla (1940)
- Sellosonaatti nro 2 (1949)
- Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille op. 46 (1953)
- Divertimento klarinetille (tai alttoviululle) ja sellolle op. 63 (1966)
- Kymmenen muunnelmaa ruotsalaisesta kansanlaulusta alttoviululle ja kitaralle op. 69b (1977)
- Musica per nove (nonetto) op. 75 (1976)
- Dante lauluäänelle ja orkesterille op. 76 (1977)
- Sellokonsertto op. 81 (1984)
- Pasuunakonsertto op. 81 (postuumi)
- Sonaatti pasuunalle ja pianolle op. 81b (postuumi)
- Alkusoitto, aaria ja fuuga uruille
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Gunnar de Frumerie (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
