Gulla

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gulla
Kulla-Gulla
Alkuperäisteos
Kirjailija Martha Sandwall-Bergström
Kieli ruotsi
Genre Lastenkirjallisuus, historiallinen romaani, tyttökirja
Julkaistu 1945
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Gulla on ruotsalaisen kirjailija Martha Sandwall-Bergströmin kirjoittama lastenkirjasarja, joka kertoo ruotsalaisen huutolaistyttö Gullan vaiheista. Sarja ilmestyi alun perin vuosien 1945–1951 välillä, jonka jälkeen Sandwall-Bergström kirjoitti siihen Gullan varhaisempiin vuosiin sijoittuvia lisäosia. Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun[1] alkuun ja perustuvat fiktiivisten tapahtumien lisäksi hänen omiin lapsuuden muistoihinsa köyhästä Smoolannista ja hänen kuulemiinsa tarinoihin. Gulla-kirjoja pidetään Ruotsissa klassikoina,[2] ja niitä on käännetty monelle eri kielelle.[3]

Kirjasarjan ensimmäinen osa voitti kirjankustantamo Bonniersin vuonna 1945 järjestämän suuren tyttökirjakilpailun. Kilpailun saaman huomion vuoksi myös voittajateos saattoi saada erityisen paljon julkisuutta. Teos erosi muista ajan tyttökirjoista, koska keskiluokkaisen ympäristön sijaan se sijoittui köyhään perheeseen.[2] Ne myös keskittyivät muihin aiheisiin kuin romantiikkaan, joka tavallisesti oli tyttökirjojen pääteema.[4] Sandwall-Bergström ei ollut alun perin suunnitellut kirjoittavansa tarinalle jatkoa, mutta lukijoiden ja kustantamon toiveesta päätti kuitenkin kirjoittaa jatko-osia.[3]

Neljään ensimmäiseen Gulla-kirjaan perustuen julkaistiin vuonna 1956 Kulla-Gulla-niminen elokuva.[5] Vuonna 1986 julkaistiin myös samanniminen televisiosarja.[6]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarja seuraa Gullaksi kutsutun huutolaistytön vaiheita lapsuudesta nuoreen aikuisuuteen asti. Gunilla Beatrice Fredrike jää orvoksi jo vauvana ja viettää elämänsä ensimmäiset vuodet lastenkodissa. Hän päätyy lopulta huutolaiseksi Karlbergin perheen torppaan, jossa asuvat pariskunnan lisäksi viisi lasta. Gulla tekee perheelle koti- ja maataloustöitä sekä lastenhoitoa. Sarjan edetessä Gulla ottaa lapsista yhä suuremman vastuun ja alkaa työskennellä kartanossa.[4] Siellä hänelle selviää, että hän onkin todellisuudessa kartanonherran eli patruunan tyttärentytär.[1]

Patruuna ottaa Gullan suojelukseensa. Hangoittelun jälkeen hän suostuu ottamaan Gullan lisäksi myös Karlbergin lapset asumaan kartanoon.[1] Gullan elintaso nousee ja hänen elämänsä alkaa muistuttaa aiempaa enemmän yläluokkaisen tytön elämää. Sarjan viimeiset osat keskittyvät enemmän Gullan romanttisiin suhteisiin.

Arvostelut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gulla-sarjan ensimmäiset osat saivat paljon positiivista palautetta, koska kriitikot katsoivat, että ne antoivat todenmukaisen kuvan ajan yhteiskunnasta ja lasten asemasta. Kriitikot näkivät eroavaisuudet muihin tyttökirjoihin hyvänä asiana[1]. Gulla myös nähdään tavallista vahvempana ja rohkeampana tyttökirjan päähenkilönä.[4]

Sarjan viimeiset osat saivat arvosteluissa kriittisempää palautetta. Esimerkiksi eräässä kirjassa Gulla lähetetään tyttökouluun, jotta hän alkaisi käyttäytyä yläluokkaisemman tytön tavoin. Arvostelijat katsoivat sellaisista asenteista lukemisen olevan haitallista nuorille lukijoille. Myöhempien osien teema myös siirtyi enemmän romantiikan puolelle, kun Gulla rakastui ja päätyi kartanonrouvaksi[4]. Kriitikot myös tulkitsivat ensimmäisen osan jälkeen teosten sisältävän enemmän sadunomaista kuvailua, mitä he kritisoivat. Osittain kritiikkiin kyllästymisen takia Sandwall-Bergströmin perhe muutti 1950-luvulla Málagaan[3]. Koko sarja on kuitenkin ollut lukijoiden suuressa suosiossa.[1]

Kirjasarjan osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin sarja julkaistiin seitsemässä osassa,[4] joista neljä ensimmäistä suomennettiin 1950-luvulla. 1960-luvulla sarja jaettiin kustantamon aloitteesta uudelleen yhteentoista osaan, jolloin kirjat saivat myös uudet kansikuvitukset[3].

Ensimmäiset painokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Torpan prinsessa (1951; ruots. Kulla-Gulla, 1945)
  2. Gulla pitää lupauksensa (1951; ruots. Kulla-Gulla håller sitt löfte, 1946)
  3. Gulla-tyttö kartanossa (1951; ruots. Kulla-Gulla på herrgården, 1947)
  4. Gulla-tyttö koulussa (1953; ruots. Kulla-Gulla i skolan, 1948)
  5. Kulla-Gullas sommarlov (1948)
  6. Kulla-Gulla finner sin väg (1951)
  7. Kulla-Gullas myrtenkrona (1951)

Gulla-sarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gulla, torpan prinsessa (Kulla-Gulla, 1965)
  2. Gulla pitää lupauksensa (Kulla-Gulla håller sitt löfte, 1965)
  3. Gulla saavuttaa voiton (Kulla-Gulla vinner en seger, 1965)
  4. Gulla-tyttö kartanossa (Kulla-Gulla på herrgården, 1966)
  5. Gulla ratkaisee arvoituksen (Kulla-Gulla löser en gåta, 1966)
  6. Gulla-tyttö koulussa (Kulla-Gulla i skolan, 1967)
  7. Gullan ensi tanssiaiset (Kulla-Gullas första bal, 1967)
  8. Gulla kesälomalla (Kulla-Gullas sommarlov, 1967)
  9. Gulla ja Tomas torppari (Kulla-Gulla och Tomas Torpare, 1968)
  10. Gulla löytää tiensä (Kulla-Gulla finner sin väg, 1968)
  11. Gulla morsiamena (Kulla-Gullas myrtenkrona, 1968)

Myöhemmin kirjoitetut osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970–1980-luvuilla kirjasarjaan julkaistiin lisää osia, jotka sijoittuvat muita teoksia varhaisempaan aikaan.

  • Gulla, huutolaistyttö (Kulla-Gulla på Blomgården, 1972)
  • Lastenkodin tyttö (Kulla-Gulla på barnhemmet, 1986)
  • Kulla-Gulla lill-piga (1987)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kulla-Gulla är askunge och feminist Hbl.fi. Arkistoitu 6.12.2023. Viitattu 6.12.2023. (ruotsiksi)
  2. a b Kulla-Gulla fyller 75 år - "Det är nästan omöjligt att inte se likheterna mellan Gulla och Greta Thunberg" Boknyheter. 31.3.2020. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 5.12.2023. (ruotsiksi)
  3. a b c d Martha Majken Birgitta Sandwall-Bergström Svenskt kvinnobiografiskt lexikon. Arkistoitu 22.4.2023. Viitattu 21.12.2023. (ruotsiksi), (englanniksi)
  4. a b c d e Kulla-Gulla: 75 år, men alltid lika aktuell Bokino. Arkistoitu 31.5.2023. Viitattu 5.12.2023. (ruotsiksi)
  5. Kulla-Gulla (1956) - SFdb svenskfilmdatabas.se. Arkistoitu 27.1.2021. Viitattu 5.12.2023. (ruotsiksi)
  6. Kulla-Gulla (1986) - SFdb svenskfilmdatabas.se. Arkistoitu 23.10.2021. Viitattu 5.12.2023. (ruotsiksi)