Gottfried Arnold

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gottfried Arnold

Gottfried Arnold (5. syyskuuta 1666 Annaberg. Saksi, Saksa - 30. toukokuuta 1714, Perleberg, Brandenburg, Saksa) oli saksalainen luterilainen, pietistinen teologi, kirkkohistorioitsija, virsirunoilija ja kirjailija.

Arnold kävi koulua Gerassa ja opiskeli Wittenbergissä. Vuonna 1689 hänestä tuli kotiopettaja Dresdenissä. Hän tapasi siellä pietismin alullepanijan, Philipp Jakob Spenerin, kiintyi häneen voimakkaasti ja heidän ystävyytensä jatkui läpi elämän. Hänet nimitettiin hovisaarnaajaksi ja Spenerin suosituksesta papiksi Quedlinburgiin.[1] Hän tutustui radikaalipietismiin ja alkoi tutkia kirkon lankeemuksia. Hän liittyi radikaalipietisteihin, muutaman vuoden ajaksi separatistipiireihinkin, joille virallinen kirkko merkitsi Baabelia.[2] Hän jätti perinteisen kirkon ja yritti kaikin tavoin elvyttää alkuseurakunnan elämä oman aikansa seurakunnan elämän esikuvaksi.[3]

Nuoruusvuosinaan hän puolusti voimakkaasti askeettista elämää ja puhui paljon selibaatin puolesta, mutta 34-vuotiaana hän meni naimisiin; ja vaikka hän itse todisti, että tämä avioliitto, joka oli kaikin puolin sopiva, oli auttanut häntä suuresti hengellisessä elämässä, se loukkasi monia hänen innokkaampia ihailijoitaan.[2]

Hessen-Darmstadtin maakreivi Ernst Ludwig nimitti hänet 1697 Giesseniin historian professoriksi, mutta hän ei viihtynyt akateemisessa virassa ja erosi siitä 1698 ja palasi taksiin Quedlinburgiin. 1701 hän solmi avioliiton ja sen seurauksena jätti separatistit ja pääsi papin virkaan, jota hän hoiti eri seurakunnissa Preussissa ja lopulta kirkkoherrana Perlebergissä. Hän julkaisi useita hartauskiroja, joista merkittävin oli 1709 ilmestynyt "Paradiesischer Lustgarten". Sen seitsemäs painos julkaistiin 1746.[1]

Hänet tunnetaan ennen muuta kirkkohistorian tutkijana. Hänen kirjansa Unparteiische Kirchen- und Ketzer-Historie (Frankfurt-am-Main, 1699-1700, Puolueeton kirkko- ja kerettiläishistoriansa ja muut teoksensa sisälsivät rajua kirkon kritiikkiä. Sen mukaan kirkko on ollut aina väärässä ja ne, joita kirkko on pitänyt kerettiläisinä, olivat oikeassa. [2][3] Muita hänen kirjoittamia kirjoja on mm "Die Erste Liebe zu Chtisto", 1696 ja "Geheimniss der göttlichen Sophia oder Weisheit", 1700.[1]

Arnold on kirjoittanut myös lukuisia virsiä. Niitä ei nykyään juurikaan tunneta. Tunnetuin niistä on "O Durchbrecher aller Bande"[4], joka ilmestyi "Göttliche Liebes Funcken" -kirjassa 1698[3]. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa se on virsi 404 "Voittaja, suo voitto meille" (Ruots. Nils Ahnlund 1936, suom. Per Boreman 1944, uud. Jaakko Haavio 1961). Ruotsin kirkon virsikirjassa se on virsi 568, Niilo Rauhalan 2001 muokkaamana suomennoksena.

  1. a b c [Hymnary.org Arnold, Gottfried] Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)
  2. a b c 404 Voittaja, suo voitto meille 404 Voittaja, suo voitto meille. Viitattu 4.3.2022.
  3. a b c Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 29. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  4. O Durchbrecher aller Band hymnary.org. Viitattu 4.3.2022. (englanniksi)