Glasiaalinen lohkareluola

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Glasiaalinen lohkareluola on luola, joka on syntynyt jäätikön mukanaan kuljettamien kivilohkareiden kasaumaan. Luola on joko kivilohkareiden välissä tai alla. Näitä luolia on monesti mäen suojaisella puolella. Luolien koko määräytyy paitsi lohkareiden koon mukaan, myös niiden muodon mukaan. Luolien kokoon vaikuttaa myös lohkarekasan muut ominaisuudet. Luolat voivat olla sekä maan päällä että maan alla. Isojen lohkarekasaumien sisässä voi olla luolia, joissa on käytäviä ja huonemaisia onkaloita. Maan sisällä olevissa luolissa on vain pieniä onkaloita. Luolan ympärillä olevassa louhikossa saattaa olla kivilohkareiden lisäksi moreenia. Nauvon Klockarbergenin luolat sijaitsevat graniittisten kivilohkareiden alla. Nousiaisten Korsvuoren luola on kivilohkareiden alla. Paikalla oleva iso lohkare on kulkeutunut paikalleen joko mannerjään mukana tai kelluvan jäävuoren mukana. Mikkelin Riuttojen luolat ovat syntyneet sen jälkeen kun kivilohkareet ovat halkeilleet, mutta eivät ole romahtaneet kokonaan kasaan, vaan ovat jääneet toisiaan vasten.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Aimo Kejonen, Tuomo Kesäläinen, Sakari Kielosto, Seppo I. Lahti, Veli-Pekka Salonen: Suomen luolat, s. 21, 107, 125, 186. Salakirjat, 2015. ISBN 978-952-5774-80-1.