Georg Curtius
| Georg Curtius | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | [1] Lyypekki [1] |
| Kuollut | 12. elokuu 1885 Helmsdorf |
| Kansalaisuus | Lyypekki |
| Koulutus ja ura | |
| Opinnot | Bonnin yliopisto, Humboldt-yliopisto |
| Instituutti | Leipzigin yliopisto, Kielin yliopisto, Kaarlen yliopisto |
| Oppilaat | Friedrich Delitzsch ja Ferdinand de Saussure |
| Palkinnot | Pour le Mérite for Sciences and Arts order, Maksimilianin tieteen ja taiteen ritarikunta |
 Nimikirjoitus |
|
Georg Curtius (16. huhtikuuta 1820 Lyypekki – 12. elokuuta 1885 Hermsdorf am Kynast, nyk. Sobieszów) kuului 1800-luvun merkittävimpiin saksalaisiin filologeihin ja kielihistorioitsijoihin. Koulutukseltaan ja oppituoliltaan hän oli klassillinen filologi mutta tutki klassisia kieliä nimenomaan tuolloin vielä tuoreen historiallis-vertailevan kielitieteen valossa. Pisimpään urallaan hän toimi Leipzigin yliopistossa yhtenä sen tunnetuimmista professoreista.[2]
Curtius syntyi Karl Georg Curtiuksen neljäntenä poikana. Hän opiskeli Bonnin ja Berliinin yliopistoissa, joista jälkimmäisessä pääsi kuulemaan mm. Franz Boppia, yhtä vertailevan kielitieteen perustajista, jolle hän myöhemmin omisti niin ensimmäisen teoksensa De nominum graecorum formatione (1842) kuin pääteoksensa Grundzüge der griechischen Etymologie toisen painoksen (1866).[2]
Vuonna 1846 Curtius sai klassisen filologian viran Berliinistä, missä toimi aktiivisesti poliittisessa elämässä mm. Euroopan hullun vuoden 1848 ajan. Prahan yliopiston klassisen filologian professuurin hän sai 1849, mutta 1854 hän siirtyi Kieliin ja 1861 viimein Leipzigiin, minne lopulta jäi lähes neljännesvuosisadaksi.[2]
Curtiuksen mielestä täysipainoinen filologinkoulutus edellytti myös kieliopin ja kielihistorian tuntemusta. Omat teoksensa hän julkaisi nimenomaan näistä kielitieteellisistä kysymyksistä rajautuen niissä latinaan ja kreikkaan, mutta hän seurasi aktiivisesti myös lähialojen kirjallisuutta ja hyödynsi siitä kaiken sen, mikä näytti käyttökelpoiselta hänen omalle alalleen tai kielitieteen yleisiin kysymyksiin.[2] Hän toimi monien nuorgrammaatikoiden (esim. Hermann Paulin) opettajana, ja hänen tiedetään käyttäneen äännelain (saks. Lautgesetz) ja analogian käsitteitä jo ennen kuin nämä muodollisesti määrittelivät ne ja tekivät ne tunnetuiksi.[3]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Die Sprachvergleichung in ihrem Verhältniss zur classischen Philologie (1845)
- Sprachvergleichende Beiträge zur griechischen und lateinischen Grammatik (1846)
- Grundzüge der griechischen Etymologie (1858–1862, viides laitos 1879)
- Das Verbum der griechischen Sprache (1873)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b (de) Saksan kansalliskirjasto, GND-tunniste. Tieto on haettu Wikidatasta.
- ↑ a b c d Windisch, Ernst: Georg Curtius (1820–1885). Teoksessa: Thomas A. Sebeok (toim.): Portraits of linguists: A biographical source book for the history of western linguistics, 1746–1963. Indiana University Press, Bloomington 1966. 311–373.
- ↑ Koerner, E. F. K.: 1876 as a turning point in linguistics. Teoksessa: E. F. K. Koerner: Toward a historiography of linguistics: Selected essays. Amsterdam studies in the theory and history of linguistic science III: Studies in the history of linguistics 19. John Benjamins, Amsterdam 1978. 189–210. Alk. julkaistu: The Journal of Indo-European Studies 4 (1976): 4: 333–353.
| ||||||||||||||||||||||
