Geli Rjabov

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Geli Rjabov (s. 1932 Moskova) on venäläinen kirjailija, elokuvakäsikirjoittaja ja historiantutkija.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Geli Rjabov syntyi puna-armeijan upseerin poikana, joten hänellä oli etuoikeutettu asema päästä opiskelemaan Moskovan yliopistossa; hänestä tuli lakimies. Hänen isänsä asema takasi hänelle myös paikan sisäministeriössä rikostutkijana.

Vuonna 1962 ns. suojasään loppuvaiheissa hän erosi ministeriöstä ryhtyäkseen vapaaksi kirjailijaksi; hän kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia ja romaaneja. Näin hän saavutti mukavan ja turvatun aseman etuoikeutetun älymystön, ns. nomenklaturan, joukossa.

Kun vallankumousta juhlittiin vuonna 1967, hänen käsiinsä osui artikkeli, jossa kerrottiin miten "Nikolai Verisestä" ja hänen perheestään oli tehty loppu. Kirjoitus nosti julmat tosiasiat ihanteellisen nuoren miehen silmien eteen: kokonainen perhe - äiti, isä ja viisi lasta - oli teurastettu raa´asti. Rjabov yritti työntää painajaismaisen mielikuvan mielestään.

Hän keskittyi uraansa ja menestyi hyvin; todellinen valtakunnan laajuinen läpilyönti oli käsikirjoitus Neuvostoliiton miliisijoukkoja ylistäneeseen televisiosarjaan. Tämä toi hänen tuttavakseen ja myöhemmin henkiystäväkseen kenraali Nikolai Štšelokovin, joka oli sisäministeri, keskuskomitean täysjäsen ja pääsihteeri Leonid Brežnevin ystävä.

Tsaariperheen kuolinpaikan etsintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuussa 1976 Rjabov kävi esittämässä televisiosarjansa erään jakson Sverdlovskin sotilasjohtajille; pari päivää aiemmin hän sai kutsun sisäministerin luo. Kenraali puhui pääasiassa televisiosarjasta, mutta lopuksi hän kertoi käyneensä tsaariperheen kuolinpaikalla ja sanoi, että kokemus oli ollut mielenkiintoinen ja elokuvantekijälle olisi tärkeätä käydä katsomassa samaa kellarihuonetta. Rjabov säpsähti: kenraalin sanomana "mielenkiintoinen" tarkoitti yhtä kuin "elintärkeä".

Rjabov mietti koko kaksi vuorokautta kestäneen junamatkan ajan Štšelokovin vihjettä; hoidettuaan viralliset asiansa perillä hän käytti suhteitaan ja meni murhapaikalle. Myöhemmin hän kertoi että astuttuaan kynnyksen yli hän aisti olevansa keskellä kuolonyön tapahtumia: haamut puhuivat hänelle ja nostivat silmien eteen kauhukuvia. Nyt Rjabov sanoi ymmärtäneensä, että Štšelokov oli nähnyt paikalla samat näyt – jotka vaativat sovitusta: Venäjän sielua tahrasi yhä tämä julma ja tarkoitukseton murhatyö.

Rjabov myös löysi kaupungista nuoren geologi Aleksandr Avdoninin, joka oli harrastuksenaan tutkinut Romanovien historiaa ja jonka mieltä teko myös vaivasi. Tästä idealistisesta miehestä Rjabov sai tarvitsemansa paikallisen avustajan.

Palattuaan Moskovaan Rjabov sai kenraali Štšelokovilta täydet valtuudet tutkia salaisimmatkin arkistot. Näin Rjabov pääsi yhä syvemmälle salaisuuksien piiriin, ja lopulta hän löysi amiraali evp. Aleksander Jurovskin hallusta alkuperäisen teloituksen johtajan Jakov Jurovskin Lev Trotskille laatiman salaisen muistion hiilipaperikopion, joka kertoi tarkasti mitä tsaariperheelle oli tehty ja miten jäännökset oli hävitetty. Rjabov järkyttyi kaikesta niin pahoin, että sielunrauhaa etsiessään kääntyi ortodoksiseen uskoon ja hänestä tuli kirkon jäsen; Avdonin oli sitä jo ennestään.

Rjabov ja Avdonin löysivät pitkän etsinnän jälkeen hautapaikan vuonna 1979. Jäännökset olivat siellä, mutta asiaa oli tutkittava – vielä – salaa.

Kesällä 1980 jäännökset haudattiin toistaiseksi uudelleen – nyt lakatussa puulippaassa, jonka kannessa oli ortodoksipapin siunaama metallinen risti kannessa ja sitaatti Matteuksen evankeliumista:

»Se, joka kestää loppuun asti, pelastuu»

Rjabovin avioliitto kariutui kaiken stressin vuoksi, mutta hän kohtasi pari vuotta myöhemmin vakaumukseltaan samanlaisen naisen ja meni uudelleen naimisiin.

Tsaarin tunnistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikojen muututtua tsaariperheen jäännökset nostettiin vuonna 1991, nyt mahdollisimman tarkasti ja suoritettiin pitkään kestäneet tutkimukset. Murhapaikan tontille, josta alkuperäinen talo oli ehditty hävittää, nousi muistokirkko.

Hauta tutkittiin tarkasti, mutta Aleksein ja yhden tyttären ruumiita ei löydetty. Vuonna 2007 löydettiin alueelta muutamia pahoin palaneiksi väitettyjä luita. Hampaista löydettiin kuitenkin hopea-amalgaami paikkoja, mikä todistaa ettei luut ole poltetuista ruumiista peräisin, koska hopea-amalgaami paikat eivät kestä kuumuutta. Hopea-amalgaami-paikka sisältää mm. tinaa ja elohopeaa mitkä sulavat- ja höyrystyvät jo hyvin alhaisissa lämpötiloissa.

Jekaterinburgin Kaikkien Pyhien kirkko eli ’’’Kirkko Veren päällä’’’ tsaariperheen murhapaikalla

Kun tunnistaminen oli lopulta aivan varma, jäännökset haudattiin Pietari-Paavalin kirkossa olevaan hautapaikkaan valtiollisin juhlamenoin. Hyvin sovinnollisen joskin selkeän venäläiskansallisen muistopuheen piti presidentti Boris Jeltsin.

Juhlamenojen jo loputtua muutamat paikalla olleet panivat merkille, että yksinäinen, valkotukkainen mieshenkilö kävi polvistumassa ja rukoilemassa hiljaa tsaariperheen haudalla; Geli Rjabov kävi sovittamassa omantuntonsa äänelle edeltäjiensä tekemän rikoksen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rudolph Chelminski: Rauha heidän sieluilleen; artikkeli, Valitut Palat lokakuu 1995