Gangō-ji
| Gangō-ji | |
|---|---|
| 元興寺 | |
 Gangō-jin Gokurakudō-päähalli |
|
| Perustiedot | |
| Sijainti | Nara, Japani |
| Koordinaatit | |
| Rakennustyyppi | temppeli |
| Uskonnollinen käyttö |
Kegon-buddhalaisuus Shingon-risshū-buddhalaisuus |
Gangō-ji (jap. 元興寺) on historiallisesti merkittävä buddhalainen temppelialue Naran kaupungissa Japanissa. Gangō-jin edeltäjän lienee perustanut Soga no Umako 500-luvun lopussa, joten se on yksi Japanin vanhimmista temppeleistä. Naraan temppeli on siirretty kuitenkin vasta 700-luvulla. Gangō-ji lasketaan myös ”Naran seitsemän suuren temppelin” (Nanto shichidaiji) joukkoon.[1]
Vanhan Gangō-jin alueella on nykyisin kaksi samaa nimeä käyttävää temppeliä, Kegon-buddhalainen temppeli historiallisen Gangō-jin pagodin paikalla Shibanoshin’yachōn kaupunginosassa sekä Shingon-risshū-buddhalainen temppeli Chūinchōn kaupunginosassa.[1][2] Jälkimmäinen temppeli, joka tunnetaan Gokurakudō-päähallistaan, on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Naran historialliset monumentit”.[3]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Asuka-kaudelta Nara-kaudelle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Buddhalaisuus lienee saapunut Japaniin 500-luvun puolivälin tienoilla. Uusi uskonto johti raivokkaisiin kiistoihin buddhalaisuutta kannattaneen Soga-klaanin ja sitä vastustaneen Mononobe-klaanin välillä. Kun Soga-klaani oli noussut voitokkaaksi, Soga no Umako perusti buddhalaisen temppelin Asukaan Naran eteläpuolelle vuonna 588 tai 596. Temppeli tunnettiin nimellä Asuka-dera tai Hōkō-ji, ja se oli nykyisen Gangō-jin edeltäjä. Baekjen kuningas lähetti munkkeja ja käsityöläisiä avustamaan temppelin rakentamisessa. Temppeliä varten valmistettiin esimerkiksi Japanin ensimmäiset kattotiilet (kawara), joista osa on edelleen käytössä.[1][4]
Asuka-kaudella Hōkō-jin temppelistä tuli Soga-klaanin johdolla yksi maan tärkeimmistä kulttuurikeskuksista, jonne virtasi vaikutteita mantereelta. Temppeliin asettuivat esimerkiksi baekjelainen munkki Dōkin, goguryeolainen munkki Ekan ja Tang-dynastian Kiinaan matkannut munkki Dōshō. Siellä opetettiin ensimmäistä kertaa Sanron- ja Hossō-buddhalaisuutta, joten sillä oli suuri merkitys myös Japanin buddhalaisuuden kehitykselle.[1][4]
Kun Japanin pääkaupunki siirrettiin Heijō-kyōhon eli nykyiseen Naraan vuonna 710, myös Hōkō-ji muutti sinne, tosin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin. Ei varmasti tiedetä, mistä viivästys temppelin siirrossa johtui. Uudelle temppelille Narassa annettiin nimi Shin-Gangō-ji (新元興寺, ’uusi Gangō-ji’), kun taas Asukaan jäänyttä temppelialuetta kutsuttiin nimellä Asuka-dera tai Moto-Gangō-ji (本元興寺, ’alkuperäinen Gangō-ji’). Asuka-dera vähitellen raunioitui. Shin-Gangō-jin temppeliin sen sijaan rakennettiin useita rakennuksia, joista on säilynyt perustuksia sekä jälleenrakennettuina Gokurakudō- ja Zenshitsu-hallit. Temppelillä on hallussaan myös ainoa Nara-kaudelta säilynyt miniatyyrikokoinen pagodi. 740-luvulla temppelialue lienee ollut suhteellisen valmis. Temppelille luovutetun maa-alueen laajuuden perusteella se lienee ollut Tōdai-jin jälkeen Naran tärkein buddhalainen temppeli.[1][4]
Nara-kaudella Sanron-koulukuntaa edustanut Gangō-ji kilpaili vaikutusvallasta Hōssō-lahkon Kōfuku-jin kanssa. Temppelissä vaikutti Sanron-buddhalainen munkki Chikō, joka jätti jälkeensä tärkeäksi kulttuuriomaisuudeksi valitun Chikō-mandalan. Nykyisin se on Gangō-jin pääasiallinen palvonnan kohde (honzon). Myöhäisvuosillaan Chikō kääntyi Puhtaan maan buddhalaisuuden kannattajaksi.[1][4]
Heian-kaudelta nykyaikaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vielä Heian-kauden alkupuolella Gangō-ji oli elinvoimainen temppeli, jonka kautta maahan vakiintui monia buddhalaisia perinteitä, kuten urabon-juhla (o-bon) ja Buddhan syntymäpäivän vietto. Siellä vaikutti myös useita nimekkäitä munkkeja, kuten Gomyō. Kauden loppupuolella temppeli alkoi kuitenkin taantua, kun sen omistamilta läänityksiltä saatavat tulot vähenivät ja maan keskushallinto heikkeni. Samalla Shingon- ja Tendai-buddhalaiset suuntaukset voimistuivat.[4][3] Vuoden 1035 dokumentissa kuvataan, kuinka temppelin päähallin mädäntyneestä katosta vuosi sisään vettä, ja katetun kairō-käytävän kattotiilet putoilivat maahan.[5] Temppelille rakennettu munkkien asuinkompleksi Gokurakubō (極楽坊) nousi kuitenkin vähitellen itsenäiseksi instituutioksi, jossa palvottiin Chikō-mandalaa. Gokurakubōsta tuli Naran tärkein Puhtaan maan buddhalaisuuden keskus.[4][3] Myöhemmin sen nimeksi muutettiin Gokuraku-in (極楽院).[1]
Kamakura-kaudelta lähtien temppelin uskonnollinen elämä monipuolistui ja kansanomaistui, kun siellä alettiin palvoa Puhtaan maan buddhalaisuudelle tärkeän Amida-bodhisattvan lisäksi muun muassa prinssi Shōtokua ja Kūkaita (Kōbō Daishi). Amidaa, Shōtokua ja Kūkaita esittävät veistokset ovat säilyneet nykypäivään saakka.[4] Muromachi-kaudella vuonna 1451 valtaosa temppelistä tuhoutui tulipalossa, ja vähitellen ympäröivä kaupunkirakenne levittäytyi entiselle temppelialueelle. Vuonna 1859 myös temppelin Kannon-halli (Kannondō) ja pagodi paloivat tuhkaksi. Nykyaikaan saakka säilyivät Gokuraku-inin päähalli, Zenshitsu-halli ja itäinen portti eli Tōmon.[1][3]
Gokuraku-in jäi vuonna 1872 asumattomaksi, minkä vuoksi se liitettiin Saidai-jin temppeliin. Temppelin pagodin jäänteitä tutkittiin vuoden 1927 arkeologisissa kaivauksissa. Toisen maailmansodan jälkeen temppelialue määriteltiin historialliseksi kohteeksi, ja sen rakennuksia ja muuta kulttuuriomaisuutta kunnostettiin: Zenshitsun kunnostustyöt valmistuivat vuonna 1951, päähallin vuonna 1954. Pian tämän jälkeen vuonna 1955 entinen Gokuraku-in perustettiin uudelleen nimellä Gangō-ji Gokurakubō, mutta vuonna 1977 sen nimeksi vaihdettiin yksinkertaisesti Gangō-ji. Temppelille perustettiin kulttuuriomaisuuden tutkimuskeskus vuonna 1967.[4][1]
Vuonna 1998 Gangō-ji valittiin Unescon maailmanperintöluetteloon osana kohdetta ”muinaisen Naran historialliset monumentit”.[1]
Temppelialue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yleiskuvaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gangō-jin historiallinen temppelialue käsittää huomattavan osan Naran vanhasta kantakaupungista, jolle on annettu lisänimi Naramachi. Nykyaikaan saakka temppelistä on kuitenkin jäänyt jäljelle vain muutamia rakennuksia ja arkeologisia jäänteitä. Vanhan temppelialueen reunamille kaupunkirakenteminen lienee alkanut levittäytyä jo varhain keskiajalla, mutta temppelin ydinalue säilyi ehjänä vuoden 1451 tulipaloon saakka. Voimakkaammin alue alkoi kaupungistua Sengoku-kaudella 1500-luvun puolivälistä lähtien, ja lopullisesti temppelin jäänteet peittyivät kaupunkitalojen alle 1600-luvun alkupuolella. Rakentamisen suhteellisen nuoreen ikään viittaavat myös jotkin naapurustojen nimet, kuten Nakanoshin’yachō ja Nishinoshin’yachō; shin’ya tarkoittaa ’uutta taloa’ tai ’uutta kauppaa’.[5]
Historiallisen Gangō-jin alueella toimii nykyisin kolme pienehköä temppeliä. Shingon-risshū-buddhalainen, Gangō-ji-niminen temppeli käsittää entisen Gokurakubōn tai Gokuraku-inin alueen koilliskulmassa. Kegon-buddhalainen, niin ikään Gangō-ji-niminen temppeli sijaitsee Gangō-jin tuhoutuneen pagodin paikalla alueen kaakkoiskulmassa. Lisäksi alueen lounaiskulmassa toimii pieni Shōtō-in-niminen temppeli.[1][5]
-
Gangō-jin entisen päähallin sijaintipaikka -
Gangō-jin pagodin sijaintipaikka -
Gangō-jin luentohallin sijaintipaikka -
Gangō-jin päähallin peruskivi
Entinen Gokurakubō[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Shingon-risshū-buddhalaisen Gangō-jin eli entisen Gokurakubōn päähalli (hondō) tunnetaan myös nimellä Gokurakudō (極楽堂) eli Gokuraku-halli. Alun perin Nara-kaudella se muodosti Zenshitsu-hallin kanssa yhtenäisen Higashimuro Nankai taibō -nimisen (東室南階大坊) munkkien asuinrakennuksen (sōbō). Kamakura-kaudella, kun rakennuksen itäosaa oli ryhdytty käyttämään Buddha-hallina, se erotettiin omaksi Gokurakudō-rakennuksekseen. Nykyinen päähalli on uudelleenrakennettu vuonna 1244. Se on neliömäinen rakennus, jonka keskiosassa on mandalan esillepanoon tarkoitettu tila. Tilaa ympäröi käytävä, jota munkit voivat kiertää laulaessaan buddhalaisia rukouksia. Rakennusta onkin kutsuttu myös mandala-halliksi (mandaradō).[6][7][1]
Pitkänomainen Zenshitsu-halli (禅室), joka sijaitsee aivan Gokurakudōn länsipuolella, on Gokurakudōtakin vanhempi. Hallin rakenteissa on säilynyt paljon Nara-kaudelta peräisin olevia tai jopa Nara-kautta edeltäviä rakennusosia. Hallia käytettiin munkkien asuin- ja opiskelutilana, myöhemmin myös vastaanottorakennuksena ja kouluna. Rakennuksessa oli alun perin neljä päätilaa, joista reunimmainen lohkaistiin Gokurakudō-halliksi. Japanin keskiajalla Zenshitsu tunnettiin myös nimellä Kasuga Yōgōdō (春日影向堂), sillä legendan mukaan kami Kasuga-myōjin ilmestyi (yōgō) siellä Kūkaille. Kūkai pyhitti kamin (kanjō) piirtämäänsä Kasuga-mandalaan. Sekä Zenshitsu että Gokurakudō on rakennettu tyyliin, joka yhdistelee daibutsuyō- ja wayō-tyylisuuntia.[6][7][1]
Temppelialueelle johtava pääportti Tōmon eli ’itäinen portti’ on rakennettu Kamakura-kauden tyyliin. Se lienee siirretty paikalle Tōdai-jin sivutemppelistä 1400-luvun vaihteessa. Temppelin rakennuksiin kuuluu myös Naran prefektuurin kulttuuriomaisuuden luetteloon valittu Shōshibō (小子坊) eli temppelin talousrakennus (kuri), joka on uudelleenrakennettu vuonna 1663. Nykyiselle paikalleen se on siirretty vuonna 1960. Päähallin ja Zenshitsun vierelle on aseteltu riveihin lukuisia pieniä buddhalaisia kivipagodeja, jotka tunnetaan nimellä Futoden (浮図田). Sana Futo viittaa Buddhaan. Pagodeja on noin 1 500 kappaletta, ja niistä vanhimmat ovat peräisin Japanin keskiajalta. Nykyinen asetelma on rakennettu vuonna 1988.[7][8]
-
Gangō-jin pohjoispuolinen portti (Kitamon) -
Zenshitsu-rakennus -
Higashimon-portti -
Päähallin ja Zenshitsu-hallin kattotiiliä -
Päähallin ja Zenshitsu-hallin takapuoli -
Päähallin räystäsrakenteita -
Päähalli ja kivipagodeja -
Shōshibō-rakennus
Kulttuuriomaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kegon-buddhalaisen Gangō-jin temppelin omistuksessa on Yakushi-nyoraita esittävä veistos, joka on valittu Japanin kansallisaarteeksi. Temppelin palvonnan kohde on sen sijaan tärkeän kulttuuriomaisuuden luetteloon liitetty yksitoistakasvoinen Kannon. Tärkeään kulttuuriomaisuuteen kuuluu myös temppelialueen arkeologisissa kaivauksissa löytynyttä esineistöä.[1]
Shingon-risshū-buddhalaisen, entisen Gokurakubōn ympärille rakentuneen Gangō-jin kulttuuriomaisuuteen kuuluu kansallisaarteiksi valitun päähallin ja Zenshitsu-hallin lisäksi muun muassa kaksi Chikō-mandalaa. Molemmat niistä on hyväksytty tärkeän kulttuuriomaisuuden joukkoon. Pienoispyhäkössä pidettävä Kenpon chakushoku Chikō-mandara-zu on temppelin pääasiallinen palvonnan kohde. Alkuperäinen, munkki Chikōlta periytynyt kuva tuhoutui vuoden 1451 tulipalossa, ja nykyinen lienee maalattu 1400-luvun lopussa.[6][9] Toinen Chikō-mandala Ita-e chakushoku Chikō-mandara-zu on paneelimaalaus, joka esittää Amida-nyorain paratiisia eli Puhdasta maata. Se on peräisin Chikōn elinajalta, ja sitä pidettiin vanhastaan yhtenä Puhtaan maan buddhalaisuuden ”kolmesta Puhtaan maan mandalasta”.[10]
Kansallisaarteeksi on valittu myös miniatyyrikokoinen, Nara-kaudella rakennettu viisikerroksinen pagodi, joka on ainoa Nara-kauden huippuajoilta säilynyt pienoispagodi. Sen on arveltu muun muassa esittävän provinssitemppelin pagodia 1:10 mittakaavassa.[11] Tärkeään kulttuuriomaisuuteen kuuluvat lisäksi temppelin Tōmon-portti sekä Amida-nyoraita, prinssi Shōtokua ja Kūkaita esittävät puuveistokset. Lisäksi temppelillä on hallussaan runsaasti kansanuskon jälkeensä jättämää esineistöä Japanin keskiajalta.[6][12]
-
Yakushi-nyorai, 800-luku -
Ita-e chakushoku Chikō-mandara-zu -
Miniatyyripagodi, Nara-kausi
.jpg)
Gagoze[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Gagoze on japanilaisen kansanperinteen demoni (oni), joka syntytarina juontaa juurensa Gangō-jin temppelille. Nihon ryōiki -teoksessa kerrotaan, kuinka ukkoselle syntyi Owarin provinssissa lapsi, joka sai kasvaessaan valtavat voimat. Legendan mukaan Gangō-jin temppelin kellotorniin ilmestyi tämän jälkeen paha henki, joka pelotteli kaupungin asukkaita. Väkivahva lapsi saapui temppelille ja karkotti demonin repimällä hiukset sen päästä. Autettuaan riisipellon keinokastelussa lapsesta tuli munkki Dōjō, joka myöhemmin pyhitettiin kamiksi nimellä Yaoikazuchi no kami (八雷神) tai Gagoze (元興神). Tämän kamin sanotaan ilmaantuvan demonin muodossa.[12]
Tarina Gagoze-demonista levisi sittemmin ympäri Japania. Gangō-jin temppeliltä nimensä perinyt demoni tunnetaan myös nimillä Gagoji tai Gango. Vähitellen nimestä tuli demonia merkitsevä yleissana, joka lienee levinnyt jopa lasten hippaleikkeihin (onigokko): leikissä silmän alaluomea painettiin alas sormella ja huudahdettiin bekako tai bekkanko. Nämä sanat saattavat olla demonin nimestä peräisin. Lapsia saatettiin myös pelotella Gagozen saapumisella.[12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n 日本大百科全書(ニッポニカ) / デジタル大辞泉: 元興寺 Kotobank. Viitattu 20.08.2021.
- ↑ よくあるご質問 Gangoji. Viitattu 20.08.2021.
- ↑ a b c d Nara City / Nara Prefecture: Comprehensive Preservation and Management Plan for World Heritage Property “Historic Monuments of Ancient Nara” (s. 19, 23) UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 20.08.2021.
- ↑ a b c d e f g h 歴史(年表) Gangoji. Viitattu 21.08.2021.
- ↑ a b c 元興寺とならまち Gangoji. Viitattu 01.09.2021.
- ↑ a b c d 日本大百科全書(ニッポニカ): 元興寺極楽坊 Kotobank. Viitattu 31.08.2021.
- ↑ a b c 各建物の特徴と説明 Gangoji. Viitattu 02.09.2021.
- ↑ 建築・境内図 Gangoji. Viitattu 03.09.2021.
- ↑ 智光曼荼羅について Gangoji. Viitattu 31.08.2021.
- ↑ 板絵智光曼荼羅について Gangoji. Viitattu 31.08.2021.
- ↑ 元興寺のほとけさま Gangoji. Viitattu 03.09.2021.
- ↑ a b c 元興寺について Gangoji. Viitattu 01.09.2021.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Gangō-ji Wikimedia Commonsissa
- Gangō-jin internetsivut (japaniksi) (englanniksi) (kiinaksi)