Gabriel Narutowicz

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Gabriel Józef Narutowicz
Gabriel narutowicz.jpg
Puolan presidentti
11.-16. joulukuuta 1922
Edeltäjä (Józef Piłsudski) valtionpäämies
Seuraaja Stanisław Wojciechowski
Puolan ulkoministeri
28, kesäkuuta 1922 – 14. joulukuuta 1922
Edeltäjä Konstanty Skirmunt
Seuraaja Aleksander Skrzyński
Henkilötiedot
Syntynyt 17. maaliskuuta 1865
Telšiai, Venäjän keisarikunta, nyk. Liettua
Kuollut 16. joulukuuta 1922 (57 vuotta)
Ammatti insinööri
professori
Puoliso Ewa Krzyżanowska
Tiedot
Tutkinnot ETH Zürich

Gabriel Narutowicz (17. maaliskuuta 186516. joulukuuta 1922) oli Puolan ensimmäinen presidentti, joka surmattiin vain muutamia päiviä virkaanastumisensa jälkeen.[1]

Opiskelu Venäjällä ja työura Sveitsissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narutowicz oli kotoisin ylhäisöperheestä Telšiaista. Ylioppilaaksi hän valmistui Kuurinmaalla Liepaja, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan Pietarissa, mutta sairastuminen tuberkuloosiin pakotti hänet siirtymään hoitoon Sveitsiin Davosiin. Sittemmin hän jatkoi opintojaan Sveitsissä Zürichin teknillisessä korkeakoulussa (silloinen Zürichin polyteknillinen instituutti), josta hän valmistui 1891 rakennusinsinööriksi. Narutowicz oli saanut silloin jo Sveitsin kansalaisuuden vuonna 1886.Sen jälkeen hän aluksi työskenteli rakennusinsinöörinä rautateiden rakentamisessa. Sen jälkeen vuodesta 1898 lähtien hän siirtyi hydrauliikkateollisuuden palvelukseen, jossa hän oli mukana vesivoimalaitosten rakentamiessa niin Sveitsissä kuin Itävalta-Unkarissa. Vuonna 1908 hänet nimitettiin ETH Zürichin hydraliikan professoriksi. Vuosina 1913-20 hän toimi tiedekunnan dekaanina. Vuosina 1917-20 Narutowicz toimi vielä keskeisessä asemassa Aare-jokeen rakennusteknisesti vaativan ja suuren Mühlebergin vesivoimalaitoksen rakentamisessa.

Paluu itsenäistyneeseen Puolaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Presidentti Gabriel Narutowicz edeltäjänsä, marsalkka Józef Piłsudskiin seurassa Varsovassa 1922.

Puolan itsenäistyttyä ja olojen rauhoituttua pitkän sotajakson jälkeen Narutowicz oli uudesa tilanteessa. Hän oli ollut naimisissa Puolan valtionpäämiehen, marsalkka Józef Piłsudskin serkun kanssa, joka oli tässä vaiheessa kuollut. Piłsudski halusi Narutowiczin palaavan takaisin Puolaan, ja Narutowicz suostui tähän. Narutowicz valittiin neljään peräkkäiseen hallitukseen ministerinä tehtävänään Puolan jälleenrakentaminen. Kesäkuussa 1922 hänestä tuli ulkoministeri Artur Śliwińskin hallitukseen ja edelleen Julian Nowakin hallitukseen. Narutowiczin kielitaito eli sujuva ranskan ja saksan kielen taito nähtiin etuna erilaisissa kansainvälisissä neuvottelutilanteissa, joihin puolalaisministerit joutuivat 1920-luvun alun Euroopassa.

Puolan oikeistopuolueet halusivat rajoittaa valtionpäämiehen eli käytännössä marsalkka Piłsudskin asemaa, joka itsenäistymisen jälkeisen perustuslain mukaan tarjosi valtionpäämiehelle laajat valtaoikeudet. Uusi, presidentin valtaa rajannut perustuslaki, aiheutti Piłsudskin syrjään siirtymisen valtionpäämiehen tehtävästä. Puolan parlamentti valitsi Narutowiczin maan ensimmäiseksi presidentiksi 9. joulukuuta 1922. Hän astui virkaansa 11. joulukuuta.

Suhtautuminen Narutowicziin presidenttinä oli erittäin ristiriitaista, ja jo viisi päivää virkaan astumisen jälkeen taiteilija Eligiusz Niewiadomski ampui hänet Varsovassa. Salamurhaaja tuomittiin kuolemaan, mutta hänestä tuli jonkinlainen kulttuhahmo, jonka mukaan kastettiin seuraavana vuonna 300 Eligiusz-nimistä lasta.[2] Narutowiczin seuraajaksi Puolan presidenttinä nousi Stanisław Wojciechowski.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kazimierz Maciej Smogorzewski: Józef Piłsudski: An Independent Poland encyclopedia Britannica. Viitattu 16.3.2019.
  2. Eligiusz Niewiadomski: Kim był człowiek, który zabił prezydenta Narutowicza? newsweek.pl. Viitattu 16.3.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä poliitikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.