Franzéninkatu
Franzéninkatu (ruots. Franzénsgatan) on asuntokatu Helsingissä Kallion kaupunginosassa. Itä–länsisuuntainen katu kulkee mutkitellen Torkkelinmäen osa-alueen halki Pengerkadulta Kaarlenkadulle. Katu sai nimensä runoilija Frans Mikael Franzénin mukaan vuonna 1901.[1]
Profiili ja arkkitehtuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Franzéninkadun poikkikadut idästä alkaen ovat
- Pengerkatu
- Harjutorinkatu
- Franzéninkuja
- Aadolfinkatu
- Agricolankuja
- Fleminginkatu
- Kaarlenkatu
Franzéninkadun itäisimmät kerrostalot on rakennettu 1928–1937.[2] Harjutorinkadun ja Fleminginkadun välisellä osuudella Franzéninkatu on kapea puistokatu, joka kulkee Franzéninpuistikon ja 1920-luvulla rakennettujen, toisistaan ja katulinjasta erilleen sijoitettujen kerrostalojen välistä. Talot ovat Jalmari Peltosen käsialaa.[3]
Franzéninpuistikossa sijaitsee entinen Yhteiskunnallisen korkeakoulun talo, jota kutsutaan nimellä Franzénia. Väinö Vähäkallion piirtämä rakennus valmistui 1930.[4] Franzéninpuistikon ja Fleminginkadun välissä sijaitsee 1920-luvun puolivälissä rakennettu pitkä ja matala autotallien rivi. Vielä tuolloin talleille ei ollut riittävästi kysyntää, joten niihin sijoittui vanhojen vaatteiden puoteja. Sittemmin talleissa on toiminut muun muassa verstaita ja korjaamoja.[5]
Fleminginkadun kohdalla Franzéninkatu levenee Franzéninaukioksi[6]. Fleminginkadun ja Kaarlenkadun välinen viimeinen kortteli on molemmin puolin tiiviisti rakennettu ja poikkeaa ilmeeltään muusta Franzéninkadusta. Tällä katuosuudella on pari 1910-luvulla valmistunutta kerrostaloa. Kaarlenkadun risteyksessä sijaitsee Franzéninkadun muuta rakennuskantaa huomattavasti uudempi, 1971 valmistunut toimistotalo.[7] Risteyksen toisella puolen oli Martin af Schultenin piirtämä kivitalo vuodelta 1925. Talo oli alun perin Helsingfors Autofabrik Oy:n omistama, myöhemmin siinä oli muun muassa asuntola.[8] Talo purettiin 1986 ja sen paikalle rakennettu hotelli valmistui 1989.[9] Hotelli Fennon sulkemisen jälkeen rakennuksessa toimi vuodesta 2009 turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus.[10] Fennon talo purettiin 2020-luvun vaihteessa, ja tilalle rakennettiin ympäristöön paremmin sopiva Kallion Kaarle -niminen asuinkerrostalo.[11]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nenonen, Katri & Toppari, Kirsi: Herrasväen ja työläisten kaupunki – Helsingin vanhoja kortteleita 2, Sanoma Osakeyhtiö 1983, ISBN 951-9135-03-0
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Sjöblom, Tomas: 375 humanistia / NUORI LAHJAKKUUS http://375humanistia.helsinki.fi/. 28.4.2015. Viitattu 16.5.2016.
- ↑ Nenonen & Toppari 1983, s. 274
- ↑ Nenonen & Toppari 1983, s. 242, 266
- ↑ Nenonen & Toppari 1983, s. 274–275
- ↑ Nenonen & Toppari 1983, s. 246, 249
- ↑ Kinnunen, Aleksi: Yksi Kallion legendaarisimmista kaduista elää nyt ennennäkemätöntä renessanssia: ”Muutos on dramaattinen” (Digilehti, maksullinen) Helsingin Sanomat. 22.2.2021. Viitattu 22.2.2021.
- ↑ Nenonen & Toppari 1983, s. 239, 254, 255
- ↑ Nenonen & Toppari 1983, s. 238, 240
- ↑ Palmgren, Tomas: Albumit.lasipalatsi.fi Hel.fi. 2007. Viitattu 16.5.2016.
- ↑ Juha Salonen: Uusien vastaanottokeskusten perustaminen varmistui Helsingin Sanomat 13.3.2009.
- ↑ Aada Färding: Kallioon noussut uusi talo uhmaa nykyarkkitehtuurin valtavirtaa. Helsingin sanomat, 15.10.2022. Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Franzéninkatu Wikimedia Commonsissa
