František Kupka
| František Kupka | |
|---|---|
 František Kupka vuonna 1928. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 23. syyskuuta 1871 Opočno, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 24. kesäkuuta 1957 (85 vuotta) Puteaux, Ranska |
| Ammatti | taidemaalari |
| Taiteilija | |
| Salanimi | Josef Dálný ja Paul Regnard |
| Taidesuuntaus | Abstrakti taide |
František Kupka (23. syyskuuta 1871 Opočno, Itävalta-Unkari – 24. kesäkuuta 1957 Puteaux, Ranska) oli tšekkiläinen taidemaalari.[1] Hän oli varhainen abstraktin taiteen pioneeri, joka siirtyi abstraktiin ilmaisuun jo 1900-luvun alussa.[2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
František Kupka oli Václav ja Josefa Kupkan vanhin poika. Hänen äitinsä kuoli hänen ollessaan vain 10-vuotias, ja se vaikutti poikaan syvästi.[2]
Kupka oli ensin satulasepän oppipoikana, mutta pääsi sitten paikalliseen piirustuskouluun. Sen jälkeen Kupka opiskeli taidetta ensin Prahan taideakatemiassa 1889–1892 ja sen jälkeen Wienissä Akademie der Bildende Künstessa. Hän tutustui Wienin-aikoinaan Karl Wilhelm Diefenbachiin ja liittyi tämän taidepiiriin, jolla oli myös henkisiä ulottuvuuksia. Kupkan debyyttinäyttely oli Wienin Kunstvereinissa. Kupka tutustui myös tanskalaiseen muotisuunnittelija Marie Bruhniin.[2]
Vuonna 1896 Kupka siirtyi Pariisiin, jossa hän opiskeli hetken Académie Julianissa. Hän ehti muuttaa Bruhnin kanssa yhteen vuonna 1897, mutta jo vuonna 1898 Bruhn menehtyi sairastuttuaan syöpään. Kupka työskenteli Pariisissa lehti- ja kirjakuvitusten parissa.[2] "Bibliofiili" oli Pariisin salongissa vuonna 1897 hänen ensimmäinen julkisesti esillä ollut työnsä.[1] Vuonna 1904 Kupka kohtasi Eugénie Cécilie Starubin, jonka kanssa myöhemmin avioitui. Ensimmäisen maailmansodan aikana vuosina 1914–1918 Kupka toimi vapaaehtoisena muukalaislegioonassa.[2]
Kupka nimitettiin vuonna 1919 Prahan taideakatemian professoriksi. Hänen opetuksensa oli kuitenkin pitkälti teoreettista, vaikka ilmeisesti Kupka olisi halunnut opettaa maalaamista myös käytännössä. Kupka kuitenkin painotti taiteen filosofiaa ja piti keskustelusalonkia opiskelijoilleen.[2]
1800-luvun lopulla länsimaisissa kulttuurissa lisääntynyt innostus yliluonnolliseen ja esoteriaan, niin kutsuttu ”okkulttuuri”, vaikutti vahvasti myös Kupkaan. Hän julistautui 1910-luvulla teosofiksi ja perehtyi laajasti sekä klassiseen filosofiaan että aikansa tieteelliseen ja filosofiseen kirjallisuuteen.[2]
Tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kupka tunnetaan erityisesti abstraktin taiteen uranuurtajana, mutta hänen taiteensa kävi läpi monia eri vaiheita ja tyylisuuntia. Kaikkia niitä yhdistää kuitenkin kiinnostus moniaistisuuteen ja okkultistiseen henkevyyteen. [2]
Varhaistuotannossaan Kupka seurasi useita ajan tyylisuuntauksia, ja alkutuotanto onkin tyylillisesti hajanainen. Osansa hajanaisuuteen tuo myös se, että Kupka toimi myös kuvittajana, joskaan hyvistä palkkioista huolimatta lehtikuvitusten tekeminen ei tyydyttänyt Kupkan taiteellisia intohimoja. Alkuvaiheen tyylissä näkyy vahvasti symbolismin tyylisuunnan vaikutus, vaikka Kupka ei pitänyt itseään symbolistina. Leimallista Kupkan alkuvaiheen tuotannolle oli muun muassa yhdistellä naturalistisia katunäkymiä antiikin tyylin kanssa. Monipuolisuuden vuoksi Kupkan tuotantoa onkin vaikea luokitella yksiselitteisesti.[2]
Kupkan taiteessa yhdistyivät sekä henkisen tavoittelu että hyvin tieteellinen maailmankuva. Hän oli perehtynyt tarkkaan muun muassa värin optiikkaan. Kupkan abstraktissa taiteessa näkyykin pyrkimys ilmaista maailmankaikkeus nähtynä taiteilijan korkeamman tietoisuuden kautta. Kupka opiskeli luonnontieteitä Sorbonnessa. Kiinnostus luonnontieteisiin näkyy hänen taiteessaan taideuran alusta loppuun.[2]
Kupkan taiteen selkeä johtoaihe on kuitenkin musiikki. Hänen teoksillaan on sellaisia nimiä kuin Amorfa, Kaksivärinen fuuga ja Amorafa, Lämmin kromatiikka, jotka herättivät ensimmäisinä julkisesti esillä olleina täysin abstrakteina maalauksina suurta huomiota.[1] Teoksillaan hän toi ikään kuin musiikkia näkyväksi.[2]
Myöhäisempinä kausinaan Kupka eteni konetaiteeseen, jossa hänen ilmaisuunsa ilmaantui konemaisia muotoja ja värejä aiempien luonnon organismeja mukailevan muotokielen rinnalle. 1930-luvulta lähtien Kupka pyrki yhä abstraktimpaan ja pelkistetympään ilmaisuun.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||||||||
