Francesco Maria Veracini

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Francesco Maria Veracini

Francesco Maria Veracini (1. helmikuuta 1690 Firenze31. lokakuuta 1768 Firenze)[1] oli italialainen säveltäjä ja viulisti. Hän sai opetusta Firenzessä sedältään tai enoltaan Antonio Veracinilta sekä Giovanni Maria Casinilta, Francesco Ferocilta ja G. A. Bemabeilta. Nuorempi Veracini toimi vuosina 1711–12 viulistina Venetsiassa, ja keväällä 1712 Firenzessä esitettiin hänen oratorionsa Il trionfo della innocenza patrocinata da. S. Niccolò. Tammikuusta joulukuuhun 1714 Veracini oli Lontoossa, jossa hän esiintyi hyväntekeväisyyskonserteissa ja kuningattaren teatterin solistina. Vietetyään aikaa Venetsiassa ja Düsseldorfissa hän sai työpaikan Dresdenin hovista vuonna 1717; vuosina 1723–33 hän oli jälleen Firenzessä, ja vuonna 1733 hän palasi Lontooseen jatkamaan konsertoimista.[2]

Vuodesta 1755 kuolemaansa Veracini oli San Pancrazion maestro di cappella Firenzessä. Hän jatkoi viulunsoittoa vanhoilla päivillään. Hänen sävellystuotantoonsa kuuluu neljä oopperaa, kahdeksan sittemmin kadonnutta oratoriota, messuja, motetteja, vespereitä, Te Deum -versio, kantaatteja, lauluja, sonaatteja ja konserttoja. Säveltäjän suurimmiksi mainitut viulusonaatit kuuluvat teoskokonaisuuteen Sonate accademiche vuodelta 1744.[2]

Vuonna 1996 löydetty asteroidi 10875 Veracini on nimetty säveltäjän mukaan.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]