François de La Rochefoucauld
François de La Rochefoucauld [ʁɔʃfuko] (François VI, La Rochefoucauld’n herttua, Marcillacin prinssi, 1613–1680) oli ranskalainen kirjailija, joka tunnetaan erityisesti aforismien kirjoittajana. Hänen kuuluisin teoksensa Mietelmiä (Réflexions ou sentences et maximes morales, 1665, suom. J. V. Lehtonen 1924) sisältää 500 kiteytettyä ajatusta, jotka kuvaavat ihmisten pyrkimyksiä ja käyttäytymistä.[1]
Elämänvaiheita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
La Rochefoucauld oli nuorena hovimies ja sotilas. Yhdessä kuningatar Anna Itävaltalaisen kanssa hän juonitteli kardinaali Armand de Richelieuta vastaan. Kardinaali karkotti La Rochefoucauld’n hovista, ja tämä liittyi Fronde-kapinaan. Koettuaan elämänvaiheita, jotka ovat kuin seikkailukirjoista hän neljäkymmentävuotiaana vetäytyi julkisesta elämästä.[2]
Aikansa kuluksi La Rochefoucauld ryhtyi kirjoittamaan muistelmiaan. Hän oli seikkailuissaan ollut menettämäisillään näkönsä, ja hän sairasti kihtiä. Hän piti elämää halveksittavana ilveilynä ja naisia inhottavina oikuttelijoina. Elämä oli hänelle suuri pettymys. Muistelmia kirjoittaessaan hän huomasi itsellään uuden taidon: mietelmien eli maksiimien kirjoittamisen taidon.[2]
Mietelmien kirjoittamista La Rochefoucauld piti aluksi lähinnä hupina. Käydessään kirjallisissa salongeissa hän saattoi ripotella niitä keskusteluihin. Kun mietelmät ilmestyivät vuonna 1665 kirjana, hän sai mainetta.[2] Kirjallisissa salongeissa hän solmi ystävyyssuhteen La Fayetten kreivittären Marie-Madeleine Proche de La Vergenen kanssa. Ystävyys kesti loppuelämän. Ystävysten kirjeenvaihtoa on säilynyt jälkipolville, ja se on lämminhenkistä.lähde?
La Rochefoucauld kävi hovissa uudelleen juuri ennen kardinaali Mazarinin kuolemaa ja Ludvig XIV:n valmistautuessa ottamaan itselleen kaiken vallan. Kuningas piti kirjailijaa hyvänä esimerkkinä vanhasta aatelistosta.lähde?
La Rochefoucauld’n puoliso oli Adrée de Vivonne ja heillä oli poika, François VII de La Rochefoucauld.lähde?
Mietelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jälkimaailma on suuresti arvostanut La Rochefoucauld’n mietelmiä, joita on lähes viisisataa. Vaikutteita niihin tekijä sai Senecalta sekä Montaignelta, mutta ne ovat kuitenkin omaperäisesti pohdittuja. Kirjoittajan mielestä itsekkyys on ihmisen kaikkien tekojen käyttövoima, ja mietteitä onkin sanottu erinomaiseksi luettavaksi silloin, kun haluaa karkottaa liiat harhaluulot ihmisistä. Rohkeuskin johtuu Rochefoucauldin mukaan lähinnä turhamaisuudesta, ja jalomielisyys on pelkkää itsepetosta.[2]
Valikoima mietteitä:
- Vanhukset lohduttautuvat mielellään antamalla hyviä neuvoja, kun eivät enää kykene antamaan huonoja esikuvia.
- On ihmisiä, joita viat pukevat, ja toisia, joita hyvätkin ominaisuudet rumentavat.
- Nainen pitää kauan ensimmäistä rakastajaansa silloin kun hän ei ota toista.
- Kiitoksen torjuminen on halua kuulla kiitos toiseenkin kertaan.
- Joka elää antautumatta hullutuksiin, ei ole niin viisas kuin luulee olevansa.
Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Mietelmiä (Réflexions ou sentences et maximes morales). Suomentanut ja johdannolla varustanut J. V. Lehtonen. Karisto, 1924. Verkossa: Mietelmiä.
- Mietteitä. Suomentanut Risto Mikkonen. Esipuhe Kai Kiviranta. Scanria, 2018 ISBN 978-952-5182-54-5
- Itsekkyydestä, suom. ja jälkisanat Sampsa Laurinen. Basam Books 2022 ISBN 978-952-379-211-1
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Grimberg, Carl: Kansojen historia, osa 14, Aurinkokuninkaan aikakausi. Helsinki: WSOY 1982 ISBN 951-0-09742-X
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta François de La Rochefoucauld Wikimedia Commonsissa
- Vapaasti ladattavia François de La Rochefoucauldin e-kirjoja Projekti Lönnrotilta
| ||||||||||||||||||||||
