Fokker F.VII
Fokker F.VII | |
---|---|
Fokker F.VIIb-3m, Southern Cross, oli ensimmäinen Tyynenmeren ylittänyt lentokone. |
|
Tyyppi | matkustajalentokone |
Valmistaja | Fokker |
Suunnittelija | Anthony Fokker |
Fokker F.VII, kolmimoottorisen muunnoksen mukaisesti Fokker Trimotor, oli Anthony Fokkerin suunnittelema ja Fokker-lentokoneyhtiön rakentama 1920-luvulta peräisin oleva matkustajalentokone. Prototyyppi lensi ensilentonsa 11. huhtikuuta 1924, ja se oli varustettu 360 hv:n Rolls-Royce Eagle -moottorilla. Kone oli teräsputkirunkoinen, puusiipinen ylätaso, ja perustui edeltäjiensä F.II - F.VI -malleihin.
1925 esiteltiin F.VIIa, jossa siiven muotoilua ja laskutelineen rakennetta oli parannettu ja voimalaitteena oli 480-hevosvoimainen Bristol Jupiter. F.VIIa-mallia valmistettiin yhteensä 42 kappaletta.
F.VII:stä kehitettiin myös 3-moottoriset muunnokset F.VIIa/3M ja F.VIIb/3M, joita usea lisenssivalmistaja valmisti yhteensä 114 kappaletta. Tämä kolmimoottorinen malli oli tunnetuin aikansa Fokker-koneista, ja sitä kutsuttiin yleisesti Fokker Trimotoriksi. Malli hallitsi Euroopan markkinoita, kunnes Saksan ja Yhdysvaltojen kokometalliset matkustajakoneet tulivat markkinoille 1930-luvun puolivälissä. Vastaavia koneita olivat esimerkiksi Boeing 247, Douglas DC-2 ja Yhdysvaltojen armeijan Atlantic C-2. Charles Kingsford Smith lensi Fokker F.VIIb-3M-koneella ensimmäisenä Tyynenmeren yli.
Fokker F.VII -konetta käytettiin sotilastoimissa Espanjassa, Hollannissa, Jugoslaviassa, Puolassa, Tšekkoslovakiassa, Suomessa ja Yhdysvalloissa.
Ford Trimotor
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Yhdysvaltoihin Fokker ei saanut myydä konetta suoraan, vaan autoyhtiö Ford rakensi Fokker Trimotoria lisenssillä Ford Trimotor -nimisenä.
Käyttö Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tanskan Punaisen Ristin keräämillä varoilla hankittiin vuonna 1941 Suomen ilmavoimille yksi yksimoottorinen Fokker F.VIIa -kone tunnukseltaan OY-DEV, valmistusnumeroltaan 4990. Kone lennettiin Suomeen 28. lokakuuta 1941. Kone sai tunnuksen FE-2, ja se oli käytössä Lentolaivue 16:lla ja 6:lla muun muassa ambulanssikoneena. Kone luovutettiin Lentovarikolle 21. kesäkuuta 1943 huonon kunnon takia ja poistettiin luetteloista 9. elokuuta 1943. FE-2:n kokonaislentoajaksi tuli 4 510 tuntia, josta ilmavoimissa 102 tuntia.
Puolan valtion lentokoneyhtiön LOT:in liikennekone SP-AOE, Fokker F.VIIb-3m, meni nokan kautta ympäri Malmin lentoasemalla ilman pahempia henkilövahinkoja 12. tammikuuta 1938, ja se oli Malmin ensimmäinen lento-onnettomuus.
Tekniset tiedot (Fokker F.VIIa FE-2)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähde: [1]
Yleiset ominaisuudet
- Miehistö: 2
- Matkustajat: 8
- Pituus: 14,50 m
- Kärkiväli: 19,30 m
- Korkeus: 3,90 m
- Siipipinta-ala: 58,5 m²
- Tyhjäpaino: 1 850 kg
- Lentopaino: 3 600 kg
- Voimalaite: Bristol Jupiter VI 9Ab yhdeksänsylinterinen ilmajäähdytteinen tähtimoottori; 358 kW ( 480 hv) 1 ×
Suoritusarvot
- Suurin nopeus: 190 km/h
- Matkalentonopeus: 150 km/h
- Lentomatka: 1 050 km
- Lakikorkeus: 3 100 m
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Heinonen, Timo & Valtonen, Hannu: Albatrosista Pilatukseen. Keski-Suomen ilmailumuseo, 2010. ISBN 978-952-99989-2-0.
- Jukka Raunio, SP-AOE 12.1.1938, Suomen Ilmailuhistoriallinen Lehti 1/1996, ISSN 1237-2315.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Heinonen & Valtonen: s. 185-186