Filidh
Filidh tai filid (gaelin fili, näkijä) olivat muinaisessa Irlannissa ammattimaisia runoilijoita, joiden virallisiin tehtäviin kuuluivat tarujen ja sukupuiden tallentaminen sekä hallitsevan luokan urotöistä kertovien runojen sepittäminen. Uskottiin, että filidh pystyivät langettamaan pelättyjä pilkkoja tai kirouksia (áer), jotka tuhosivat kirotun maineen, ja saattoivat myös aiheuttaa fyysistä vahinkoa tai jopa kuoleman. Filidh muodostivat oman aristokraattisen luokan, ja Irlannin käännyttyä kristinuskoon 400-luvulla he omaksuivat laittomiksi julistettujen druidien eli kelttien pappisluokan tehtävät.[1]
Filidh jaettiin seitsemään arvoasteeseen. Yksi alimmista luokista oli bardi. Korkein aste oli ollamh, jonka pystyi saavuttamaan vähintään 12 vuoden opintojen jälkeen. Runoilijan täytyi silloin hallita 300 vaikeaa runomittaa, 250 tärkeää tarinaa ja 100 vähäisempää tarinaa. Ollamh sai käyttää karmiininpunaista höyhenkoristeista kaapua ja sauvaa. Aluksi filidh suosivat germaanisissa kielissä yleisiä alkusoinnillisia säkeitä, mutta myöhemmin he kehittivät mutkikkaisiin sääntöihin perustuvia runomuotoja, joista suosituin oli debide.[1]
Filidh saivat omistaa maata 500-luvulta lähtien, ja heille tuli myös uusia tehtäviä. Virallisten runojen laatimisen lisäksi heidän tuli neuvoa paikallisia asukkaita lakiasioissa ja kirjallisuudessa sekä kertoa kansallisesta historiasta. Tämän pohjalta kehittyivät myöhemmät bardien oppilaitokset. 1100-luvulta alkaen filidhien runous siirtyi lyyrisiin luonnonkuvauksiin ja henkilökohtaisiin runoihin, jotka kuvasivat heidän isäntiensä inhimillisiä ominaisuuksia kuten jalomielisyyttä, ja sankarirunoelmat tai tarut esi-isistä jäivät taka-alalle. Runousopin tiukat säännöt eivät myöskään olleet enää yhtä tärkeitä. Vähitellen filidhien ja bardien erot hälvenivät, ja 1200-luvulla bardit olivat jo hallitsevassa asemassa.[1]