Ferenc Kállay
| Ferenc Kállay | |
|---|---|
 Ferenc Kállay |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1790 |
| Kuollut | 1861 (70–71 vuotta) |
| Kansalaisuus | Unkari |
| Ammatti | kirjailija, kirjallisuudentutkija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Ferenc Kállay (1790–1861) oli unkarilainen kirjailija ja kirjallisuudentutkija. Hän palveli 1814–1828 sotatuomarina ja oleskeltuaan muutamia vuosia Erdélyissä muutti 1832 Budapestiin, jossa antautui kokonaan kirjallisuustieteellisiin töihin. Huomattavia julkaisuja ovat Históriai értekezés a ’nemes székely nemzet’ eredetéről ('Jalosukuisen székely-kansan alkuperästä', 1829), A magyar nemzetségröl ('Unkarin kansakunnasta', 1836), Kölcsey Ferenc gyermek- és ifjukori ('Ferenc Kölcseyn lapsuuden- ja nuoruudenaika', 1839), Finn-magyar nyelv ('Suomalais-unkarilainen kieli', 1844), jossa Kállay tekee selkoa suomalais-ugrilaista kieli- ja kansatiedettä koskevasta kirjallisuudesta, tutkimuksen siihenastisista tuloksista sekä antaa historiallis-kansatieteellisiä tietoja suomalais-ugrilaisista kansoista, joihin hän katsoo kuuluviksi myös samojedit sekä alkujaan myös baškiirit, meštšeralaiset ja tšuvassit, ja A pogány magyarok vallása ('Pakanallisten unkarilaisten muinaisuskonto', 1861).[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kállay, Ferenc, Tietosanakirja osa 4, palsta 135, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferenc Kállay Wikimedia Commonsissa
