Fenyylielohopeanitraatti

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Fenyylielohopeanitraatti
Phenylmercuric nitrate.svg
Tunnisteet
CAS-numero 55-68-5
IUPAC-nimi Nitro-oksi(fenyyli)elohopea
SMILES C1=CC=C(C=C1)[Hg]O[N+](=O)[O-][1]
Ominaisuudet
Kemiallinen kaava C6H5HgNO3
Moolimassa 339,7 g/mol
Sulamispiste 176–186 °C[2]

Fenyylielohopeanitraatti (C6H5HgNO3) on rakenteeltaan elohopean organometalliyhdisteisiin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa kosmetiikassa säilöntäaineena ja maataloudessa rikkaruohomyrkkynä ja fungisidina.

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa fenyylielohopeanitraatti on väriltään valkoista kiteistä ainetta. Yhdiste liukenee vain niukasti veteen. Fenyylielohopeanitraatti ärsyttää silmiä, ihoa ja hengitysteitä ja sille altistumisesta voi aiheutua kurkkukipua, yskää, huonovointisuutta ja vatsakipuja. Aine voi olla mutageenista.[2] Fenyylielohopeanitraatin käyttö herbisidinä ja fungisidina voi aiheuttaa allergista ihottumaa[3].

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fenyylielohopeanitraattia voidaan käyttää antibakteerisena säilöntäaineena kosmetiikassa ihonhoitotuotteissa sekä erityisesti silmämeikeissä. Sitä voidaan myös käyttää säilöntäaineena silmätipoissa ja aine on tehokasta useita bakteereja ja sieniä vastaan. Yhdistettä on aikaisemmin käytetty myös ehkäisyssä, koska sillä on siittiöitä tappavia ominaisuuksia, mutta tätä käyttöä ei enää suositella. Muita fenyylielohopeanitraatin käyttökohteita on käyttö herbisidinä ja fungisidina sekä puutavaran ja nahan disinfektiokäsittelyt.[4][5][6][7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Merpectogel – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 13.2.2017.
  2. a b Fenyylielohopeanitraatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 13.2.2017
  3. L. Kanerva,P. Elsner,J.E. Wahlberg,H.I. Maibach: Handbook of Occupational Dermatology, s. 785. Springer, 2000. ISBN 978-3-662-07677-4. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.2.2017). (englanniksi)
  4. Milton Nowak & William Singer: Mercury compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 13.2.2017
  5. Alok K. Kulshreshtha, Onkar N. Singh, G. Michael Wall: Pharmaceutical Suspensions, s. 124. Springer, 2009. ISBN 978-1-4419-1086-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.2.2017). (englanniksi)
  6. Adam P. Fraise,Peter A. Lambert,Jean-Yves Maillard: Russell, Hugo & Ayliffe's Principles and Practice of Disinfection & Sterilization, s. 62. John Wiley & Sons, 2008. ISBN 978-0-470-75506-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.2.2017). (englanniksi)
  7. James R. Pfafflin,Edward N. Ziegler: Encyclopedia of Environmental Science and Engineering, s. 236. CRC Press, 2006. ISBN 9781439851869. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 13.2.2017). (englanniksi)