Family and Civilization

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Family and Civilization on yhdysvaltalaisen sosiologin Carle C. Zimmermanin teos sukujen merkityksestä sivilisaatioiden nousussa ja tuhoutumisessa. Teos julkaistiin vuonna 1947. Teoksessa Zimmerman tarkastelee perherakenteita heimoista ja klaaneista ydinperheeseen. Zimmerman pohtii teoksessa eri perhemallien soveltuvuutta lasten hankkimiseen ja kasvattamiseen. Teoksessa Zimmerman käy läpi Antiikin Kreikan, Rooman valtakunnan, keskiajan Euroopan ja sen ajan modernin Euroopan perheitä.

Zimmermanin kolme familismin tyyppiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zimmerman kutsuu familismiksi (familism) sukua sosiaalisena ja henkilökohtaisena instituutiona.

Zimmerman erottaa kolme eri familismin tyyppiä: trustee-familismi (trustee familism), domestinen familismi (domestic familism) ja atomistinen familismi (atomistic familism). Trustee-familismi liittyy valtioita edeltävään heimoyhteiskuntaan, mutta se muodosti myös Antiikin Kreikan kehityksen pohjan. Antiikin Kreikassa familismi kehittyi valtion kasvun myötä domestiseen familismiin ja lopulta atomistiseen familismiin. Atomistisen familismin vaihe kulminoitui Kreikan valtion hajoamiseen ja sen valloittivat väestöt joilla oli vakaammat ja vahvemmat familismin tyypit. Zimmerman osoittaa että tämä kuvio toistui Rooman valtakunnassa ja keskiajan Euroopassa. Zimmerman osoittaa teoksessa eri familismin tyyppien läheiset ja kausaaliset vaikutukset sivilisaatioiden nousuun ja tuhoon.

Prosessi siirtymistä familismin eri tyyppien välillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zimmermanin mukaan trustee-familismi ja atomistinen familismi eivät voi olla olemassa samassa yhteiskunnassa samaan aikaan, sillä he jotka harjoittavat atomistista familismia tulevat trustee-familismin syömiksi. Domestinen familismi voi olla olemassa valtion auktoriteetin alaisuudessa. Zimmermanin mukaan sivilisaatio ei kykene säilyttämään domestista familismia pitkään, sillä valtio kasvaa kooltaan ja lainsäädännön auktoriteetiltaan viemään suvun vastuut, ja suku välttämättä pienenee merkitykseltään, kunnes enää vain löyhä kokoelma yksilöllisiä haluja on jäljellä. Zimmermanin mukaan kyse ei ole siitä tapahtuuko tämä prosessi, vaan se on vain ajan kysymys.

Zimmermanin mukaan kun sivilisaatio kasvaa voimakkaaksi ja kokee dekadenssin, suku alkaa hajota. Kun suku hajoaa, yhteiskunnat joilla on vahvempi familismin tyyppi (yleensä trustee-tyyppiä) valloittavat ja korvaavat atomistiset ihmiset, jotka eivät kykene tai ovat haluttomia puolustamaan elämäntapaansa. Zimmermanin mukaan kuvio on historiassa toistuva, ja atomistisesta familismista yleensä palataan trustee-familismiin.

Atomismi tienä sivilisaation auringonlaskuun[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zimmermanin mukaan atomistisella aikakaudella suku vaikuttaa epämerkittävältä ja koko kulttuuri saa individualistisen värityksen.

Teos ennusti länsimaissa myöhemmin koetun perheiden rikkoontumisen, joka liittyy Zimmermanin tunnistamaan atomismiin. Atomismi tarkoittaa Zimmermanin mukaan sitä että "atomistinen ihminen on yhteiskunnan ainoa yksikkö". Zimmermanin mukaan myös Antiikin Kreikassa ja Rooman valtakunnassa koettiin atomismin vaiheet.[1] Zimmermanin mukaan atomistisesta rappiosta kertoo kasvanut irstailu. Myöhäisessä Rooman valtakunnassa koettiin sukupuolitautien dramaattinen nousu ja siihen vertautuva ongelma koettiin renessanssin aikakaudella, jolloin uudet sukupuolitaudit yleistyivät ja kasvavalle hedonistiselle luokalle maahantuotiin ja keksittiin uusia seksitapoja.

Atomistiseen familismiin siirtyneisyyden indikaattorit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zimmermanin analyysin mukaan sivilisaatioiden auringonlaskusta kertovat seuraavat tekijät, jotka toimivat indikaattoreina atomistiseen familismiin siirtyneisyydestä:

  • avioerot ilman perusteita
  • lapsimäärän pienentyminen ja kasvanut epäkunnioitus vanhempia ja vanhemmuutta kohtaan
  • avioseremonian todellisen merkityksen poistuminen
  • pessimististen tarinoiden yleistyminen varhaisista sankareista
  • teoriat (miesten ja naisten) tasa-arvoisista avioliitoista ja avioliittoa löyhempien liittojen tarjoaminen ratkaisuna
  • vanhempien ihmisten kieltäytyminen noudattamasta perinteitä, kun muut ihmiset hylkäävät perinteet (Kreikassa ja Roomassa naiset kieltäytyivät pysymästä kotona ja hankkia lapsia)
  • perhevastaisuuden lisääntyminen kaupunkiväestön ja pseudoälymystön keskuudessa
  • avioliiton ulkopuolisen seksin esteiden väistyminen
  • nuorten kapina vanhempia vastaan, joka tekee vanhemmuudesta vaikeampaa
  • nuorisorikollisuuden nopea kasvu
  • yleinen kaikenlaisten seksuaaliperversioiden hyväksyntä. [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. https://www.conservativebookclub.com/book/family-and-civilization
  2. Carle C. Zimmerman, Family and Civilization (New York: Harper and Brothers, 1947), s. 776-777.