FS Tramontane (1924)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tramontane
Civil and Naval Ensign of France.svg
Aluksen vaiheet
Rakentaja Forges et Chantiers de la Gironde, Bordeaux
Kölinlasku kesäkuu 1923
Laskettu vesille 29. marraskuuta 1924
Palveluskäyttöön 15. lokakuuta 1927
Palveluskäytöstä upotettu 8. marraskuuta 1942
Tekniset tiedot
Uppouma 1 320 t (kuiva)
1 730 t (kuormattu)
Pituus 106 m
Leveys 10,1 m
Syväys 4,3 m
Koneteho 31000 shp
Nopeus 33 solmua
Miehistöä 145
Aseistus 4 x 130 mm Mle 1919 -tykkiä
1 x 75 mm Mle 1927 -ilmatorjuntatykki
4 x 13,2 mm ilmatorjuntakonekivääriä
6 x 550 mm Mle 1923 torpedoputkea
2 x syvyyspomminheitintä

Tramontane oli Ranskan laivaston 1924 vesille laskettu Bourrasque-luokan hävittäjä, joka palveli toisessa maailmansodassa.

Valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus tilattiin Bordeaux'sta Forges et Chantiers de la Girondelta. Sen köli laskettiin kesäkuussa 1923 ja alus laskettiin vesille 29. marraskuuta 1924. Alus otettiin palvelukseen 15. lokakuuta 1927.[1]

Palvelus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluksen 75 millimetrin ilmatorjuntatykki vaihdettiin 1930-luvun alussa kahteen 37 millimetrin ilmatorjuntatykkiin, jolloin tulinopeus nousi merkittävästi kantaman kustannuksella.[1]

Alus oli liittoutuneiden aloittaessa maihinnousun Pohjois-Afrikkaan Oraniin sijoitetussa 7. hävittäjäviirikössä, jonka muuta alukset olivat Tornade ja Typhon. Viirikön pyrkiessä 8. marraskuuta 1942 torjumaan maihinnousua hävittäjien tukema risteilijä HMS Aurora vaurioitti Tramontanea niin pahoin, että alus piti ajaa matalikolle uppoamisen estämiseksi.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Whitley, M. J.: Destroyers of World War Two - an international encyclopedia. Lontoo: Arms and Armour, 1988. ISBN 0-85368-910-5. (englanniksi)
  • Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Whitley, M. J. s. 47
  2. Whitley, M. J. s. 48