Fëanor

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Fëanor on kuvitteellinen hahmo J. R. R. Tolkienin kirjassa Silmarillion. Fëanor on haltiaheimo noldorin Korkean kuninkaan Finwën vanhin poika, silmaril-jalokivien tekijä ja tengwar-kirjaimiston kehittäjä. Hän on Silmarillionin Quenta Silmarillion -osan keskeisiä henkilöitä.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Fëanor oli noldorin elda, yksi niistä, jotka lähtivät Keski-Maasta elääkseen yhdessä valarin kanssa Valinorissa, Amanin maassa. Hänet nimettiin isänsä mukaan Finwëksi tai Finweminyaksi ja myöhemmin hän sai nimen Curufinwë ("Kyvykäs Finwë(n poika)"). Hän oli mahtavin noldorista, ja hetken heidän kuninkaansa. Hänen nimensä on sekoitus sindarista (Faenor) ja quenyasta (Fëanáro), ja kumpikin tarkoitti "Tulen Henki". Hänet tunnettiin seppänä, timantinhiojana ja soturina. Hän teki Silmarilit ja kehitti tengwar-riimut. Hän teki suurella varmuudella myös palantírit. Hän oli Finwën, noldorin Korkean Kuninkaan, ja tämän vaimon Mírielin, vanhin poika. Fëanor vei äidiltään syntyessään niin paljon elinvoimaa, että tämän henki jätti perheensä, ja matkasi Lórienin puutarhaan. Finwë meni uudestaan naimisiin, ja sai kaksi poikaa, Fëanorin velipuolet Fingolfinin ja Finarfinin, ja myös kaksi tytärtä, Findisin ja Irimën. Fëanor itse nai Nerdalenin, Mahtanin tyttären, ja tämä synnytti hänelle seitsemän poikaa: Maedhros, Maglor, Celegorm, Caranthir, Curufin, Amrod ja Amras.

Fëanorin äitipuoli Indis ei ollut paha, vaikka Fëanor niin uskoikin. Fëanor inhosi Indistä, ja hän ja hänen perheensä asui erillään tästä ja tämän lapsista. Silloin Melkor, mahtavin vala ja pahuuden lähde, oli saanut valarin uskomaan, että hän oli parantanut tapansa. Pahoitellen hän lähti Valinorista, ja samalla käännytti pahaksi joitakin noldorista ja teki heistä hänen pahuutensa välikappaleita, erityisesti Fëanorista. Mutta Fëanor ei luottanut Melkoriin, mikä oli tämän suunnitelman pohja.

Suurimpana saavutuksenaan Fëanor otti talteen Kahden Puun valoa ja valmisti siitä kolme Silmarilia, jotka tunnetaan myös nimellä Suuret Jalokivet. Hän arvosti Silmarileja yli kaiken muun, ja epäili valaria ja muuta eldaria siitä, että he aikoivat viedä Silmarilit. Hän vartioi jalokiviä hyvin tarkasti ja näytti ne vain lähimmille sukulaisilleen. Melkor himoitsi suuresti Silmarileja, ja hänen otteensa Fëanorista kasvoi, mutta valar eivät vieläkään aavistaneet Melkorin suunnitelmia. Melkor käytti hyväkseen Fëanorin ylimielisyyttä ja käytöstä, ja istutti Fëanoriin ajatuksen, että hänen velipuolensa Fingolfin aikoi viedä Silmarilit ja ottaa Fëanorin paikan Finwën perijänä. Tämän ajatuksen takia Fëanor alkoi uhata Fingolfinin henkeä (tämä tapahtui silloin, kun noldor alkoi takoa aseita). Tästä syystä valar karkottivat hänet Formenokseen. Hän otti suuret aarteensa mukanaan, myös Silmarilit, jotka hän lukitsi laatikkoon. Myös Finwë lähti Formenokseen, osoittaakseen tukensa vanhinta poikaansa kohtaan.

Valar tajusivat, että Fëanorin käytös oli ollut Melkorin syytä. He lähettivät Tulkasin vangitsemaan Melkorin uudelleen, mutta häntä ei löytynyt. Melkoria ei oltu nähty pitkään aikaan, kunnes hän ilmestyi odottamatta Formenoksessa. Finwëllä ja Fëanorilla oli ollut pakkomielle siitä, että Fingolfin tulisi kuninkaaksi, ja näytti, että Melkorin valheet olisivatkin totta. Melkor yritti uudelleen vakuuttaa Fëanorin siitä, mutta epäonnistui, ja Fëanor ymmärsi, että Melkorin tavoite oli saada Silmarilit, sulki oven Melkorin edestä, ja tämä lähti. Kun valar kuulivat tapahtuneesta, he alkoivat metsästää uudelleen. Mutta vaikutti siltä, että Melkor oli jo lähtenyt Valinorista ja olisi menossa pohjoiseen, mutta menikin etelään.

Sitten valar halusivat parantaa Fëanorin ja Fingolfinin välisen välirikon, ja kutsuivat molemmat Valinoriin tekemään rauhaa. Fingolfin ojensi kättään kohti velipuoltaan, tunnustaen Fëanorin paikan vanhimpana, ja tämän he hyväksyivät. Sillä välin Melkor meni etelään Amanista, Avathariin, etsimään suurta hämähäkkimäistä olentoa Ungoliantia. Ungoliant auttoi Melkoria tuhoamaan Kaksi Puuta, tuoden pimeyden Valinoriin. Sieltä nämä kaksi menivät Formenokseen, surmasivat Finwën ja veivät kaikki jalokivet, myös Silmarilit. He karkasivat Keski-maahan Helcaraxëa (tunnettiin myös nimellä Kirskuva Jää) pitkin pohjoiseen Beleriandiin Keski-Maahan.

Fëanor ja Fingolfin olivat sopimassa riitojaan, juuri kun Valinor pimeni. Valar tiesivät, että Puiden valo säilyi enää Silmarileissa ja Yavanna pyysi Fëanoria antamaan jalokivet heille, jotta he voisivat parantaa Puut. Fëanor kieltäytyi antamasta Silmarileja Valareille vapaaehtoisesti ja sanoi, että jos ne vietäisiin häneltä väkisin, silloin he olisivat kaikki samanlaisia kuin Melkor. Tämän jälkeen viestinviejä saapui kertomaan Formenoksen tapahtumista. Viestinviejän mukaan Melkor oli tullut Fëanorin laaksoon, Formenokseen, mustan sumun keskellä. Korkea Kuningas Finwë oli taistellut ja hävinnyt Melkorille, ja oli ensimmäinen haltia, joka surmattiin Valinorissa. Melkor tuhosi laakson, ottaen monia arvokkaita kiviä. Kaikkein huomattavinta oli se, että hän oli varastanut Silmarilit.

Noldorin pako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valar ja eldar ymmärsivät nyt kokonaan Melkorin petoksen tarkoituksen. Fëanor, kuultuaan isänsä murhasta ja arvokkaiden Silmarilien varkaudesta, nimesi Melkorin Morgothiksi, ”Maailman mustaksi viholliseksi” (suoraan käännetty ”Musta vihollinen”). Nyt noldorin kuningas, Fëanor piti kiihkeimmän puheen, mitä on koskaan Ardassa nähty, jossa hän julisti Morgothin häpeätahraksi. Hän haukkui Suurta Vihollista, mutta moitti myös valaria heidän teoistaan. Hän sanoi kansalleen, että valar olivat hylänneet heidät, joten noldorin täytyi seurata häntä Keski-Maahan taistelemaan Morgothia vastaan. Silloin Fëanor vannoi Fëanorin valan, jonka kaikki hänen seitsemän poikaansa vahvistivat, luvaten taistella jokaisen kanssa, oli hän haltia, ihminen, maia tai vala, joka piti hallussaan Silmarileja ja piti Ilúvataria todistajanaan. Myöhemmin tämä vala aiheutti suurta surua koko noldorille.


Fëanorin vala:

Quenyaksi, kääntänyt Milan Rezac Englanniksi
Nai kotumo ar nilmo, kalima Vala Be he foe or friend, be he foul or clean,
thauza ar poika, Moringothonna, brood of Morgoth or bright Vala,
Elda ar Maiya ar Apanóna, Elda or Maia or Aftercomer,
Endóressë Atan sin únóna, Man yet unborn upon Middle-earth,
ilar thanyë, ilar melmë, ilar malkazon sammë, neither law, nor love, nor league of swords,
osta ilar harwë, lau Ambar tana, dread nor danger, not Doom itself,
só-thauruvá Fëanárollo, ar Fëanáró nossello, shall defend him from Fëanor, and Fëanor's kin,
iman askalyá ar charyá, ar mi kambë mapá, whoso hideth or hoardeth, or in hand taketh,
herá hirala ar haiya hatá finding keepeth or afar casteth
Silmarillë. Sí vandalmë ilyai: a Silmaril. This swear we all:
unqualé son antávalme mennai Aurë-mettá, death we will deal him ere Day's ending,
qualmé ten' Ambar-mettá! Quettalman lasta, woe unto world's end! Our word hear thou,
Eru Ilúvatar! Oiyámórenna Eru Allfather! To the everlasting
mé-quetamartya íre queluvá tyardalma. Darkness doom us if our deed faileth.
Ainorontessë tirtassë lasta On the holy mountain hear in witness
ar lma-vandá enyalaz, Varda Manwë! and our vow remember, Manwë and Varda!


Etsiessään tietä Keski-Maahan, Fëanor meni Amanin rannikolle, missä laivanrakentajat, teleri-haltiat, asuivat, vaatien heidän laivojaan käyttöönsä. Teleri kieltäytyivät, jolloin Fëanor ja hänen aseistettu ja kiihkeä joukko noldoria hyökkäsi kevyesti vsrustautuneiden telerin kimppuun, tuhoten heidän asumuksensa ja varastaen heidän laivansa. Pahastuneena tästä teosta Finarfin, Finwën kolmas poika, otti miehensä ja kääntyi takaisin. Valar päästivät heidät takaisin, ja Finarfin hallitsi noldorin Korkeana Kuninkaana Valinorissa. Laivoja oli liian vähän viemään kaikki noldor meren yli, joten Fëanor ja hänen poikansa johtivat ensimmäistä joukkoa. Saavuttuaan Losgariin, Lammothin maahan, Beleriandissa, missä he päättivät polttaa laivansa ja jättää Fingolfinin seuraajat taakseen. Koska maa oli litteä tuohon aikaan, jäljelle jääneet noldor näkivät tulen, ja tiesivät pääsevänsä Keski-Maahan vain ylittämällä Helcaraxën. Tämän he tekivät Fingolfinin johdolla, ja kokivat suuria menetyksiä matkalla, joka karisti uskoa Fëanoria ja hänen poikiaan kohtaan.

Tietäen noldorin saapumisesta, Morgoth käski armeijoidensa hyökätä Angbandista. ne hyökkäsivät Fëanorin kimppuun Mithrimissä. Tätä taistelua kutsuttiin nimellä Taistelu tähtien alla, tai Dagor-nuin-Giliath, koska Kuuta ja Aurinkoa ei oltu vielä luotu. Noldor voittivat taistelun ja tuhosivat Morgothin armeijat. Fëanor, joka oli vielä voimissaan, ryntäsi kohti Angbandia, ja pääsi poikineen jo näköetäisyydelle, kun heidän kimppuunsa hyökkäsi balrog-joukko. Fëanor taisteli urhoollisesti, vaikka balrogien johtaja Gothmog haavoitti häntä vakavasti. Fëanorin pojat toivat suuren joukon vahvistuksia, ja balrogit ajettiin pois. Taistelukentällä makaava Fëanor tiesi kuitenkin haavojensa olevan kuolettavia. Hän kirosi Angbandin linnoituksen, vaikka näki kuolevan silmin, että hänen joukkonsa eivät saisi koskaan tuhottua linnoitusta. Fëanorin kuollessa hänen tulinen sielunsa pakeni, ja jätti jäljelle vain tuhkaa. Hänen poikiaan sitoi vielä vala palauttaa Silmarilit, ja se vaikutti suuresti Beleriandin tapahtumiin Ensimmäisellä ajalla.