Extreme folk

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Extreme folk on yksi folkmusiikin tyylilajeista. Tyylilajiin kuuluu folkmusiikille tyypillinen melodisuus, akustiset tai kansanperinteestä tunnetut soittimet, sekä erilaisten kansanperinteiden inspiroima harmonisuus, rytmi ja tunnelma. Lisäksi extreme folkille on luonteenomaista musiikin äärimmäisyys. Kappaleissa on usein korkea tai äärimmäisen korkea tempo, kappalerakenne voi olla progressiivinen, yllätyksellinen ja outo, musiikissa voi olla aggressiivisia tai punk- ja hevimusiikille tyypillisiä piirteitä, tai musiikkiin on lisätty folkille epätyypillisiä soittimia ja soundeja. Extreme folk usein myös lainaa vaikutteita useista eri genreistä, ja on usein gernejen äärirajoja koettelevaa. Tyypillisiä extreme folkin saamia vaikutteita ovat ska-, reggae-, balkan-, klezmer-, lähi-idän-, jazz-, punk- ja metallimusiikki. Myös psykedeelinen, elektroninen tai rapmusiikki voivat olla mukana extreme folkissa.

Koska extreme folk kuvastaa hyvin monenlaista äärimmäistä folkmusiikkia, ei se ole tarkasti määriteltävissä tiettyihin yhtyeisiin. Mr. Bungle -yhtyeen kappale Ars Moriendi on laskettavissa extreme folkiksi. Suomessa extreme folkiksi voisi luonnehtia folk-jazz-punk-yhtyettä Alamaailman vasarat sekä ska-rap-balkan-yhtyettä St. Rasta.

Folkmusiikin alkuperäisyyttä korostava ja promotoiva organisaatio XFS Music määrittelee extreme folkin "tavallisen, yleisen ja odotetun ylittämiseksi", mutta tarkoittaa tällä alkuperäisen folkmusiikin ihannointia ja on siksi eroteltava genrenimityksestä extreme folk.

Extreme folkia ei sovi sekoittaa metallimusiikin genreen extreme folk metal.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]