Eugen Sänger
| Eugen Sänger | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. syyskuuta 1905 Prisecnice, Böömi, Itävalta-Unkari |
| Kuollut | 10. kesäkuuta 1964 (58 vuotta) Berliini, Saksa |
| Ammatti | lentokoneinsinööri |
Eugen Sänger (22. syyskuuta 1905 Prisecnice – 10. helmikuuta 1964 Berliini) oli itävaltalaista sukua oleva lentokoneinsinööri, joka on tunnetuin panoksestaan sukkulatekniikan ja patopainemoottorin kehittämisessä.
Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Eugen Sänger syntyi Itävalta-Unkariin kuuluneessa Prisecnicen kaupungissa, joka on nykyisen Tšekin tasavallan alueella. Hän alkoi opiskella Grazin ja Wienin teknillisissä yliopistoissa rakennusinsinööriksi, mutta luettuaan Hermann Oberthin kirjan Die Rakete zu den Planetenräumen (Raketilla planeettojen väliseen avaruuteen) siirtyi opiskelemaan lentotekniikkaa. Hän liittyi Saksan amatöörirakettiharrastajiin (Verein für Raumschiffahrt eli VfR).
Sängerin diplomityöaiheeksi raketti ei kelvannut. Hän valmistui tehden diplomityönsä siiven tukipalkeista. Sänger julkaisi hylätyn diplomityönsä vuonna 1933 nimellä Raketenflugtechnik. 1935–1936 hän kirjoitti artikkeleita raketeista itävaltalaiseen Flug-lehteen, joka sai Saksan ilmailuministeriön (RML) kiinnostumaan hänestä, koska rakettilentokoneella voisi olla sotilaallista käyttöä.
Sänger alkoi johtaa rakettien kehitysryhmää Lüneburger Heide-alueella vuonna 1936, natsi-Saksan ilmavoimien Luftwaffen tutkimuskeskuksessa. Saksan armeijalla oli oma rakettitutkimuslaitoksensa Peenemündessä. Sänger suunnitteli tuolloin avaruussukkulan tai avaruuslentokoneen kaltaisen Silbervogel-aluksen. Sen aerodynaaminen nostovoima syntyisi osittain aluksen rungon eikä pelkästään siipien avulla. Sängeriä avusti matemaatikko Irene Bredt, josta tuli hänen vaimonsa. Sänger suunnitteli myös rakettimoottoreita, joiden työntövoima oli yli 1 MN.
Vuonna 1942 RLM siirsi Sängerin Deutschen Versuchsanstalt für Segelflug -organisaatioon tutkimaan patopainemoottoria. Silbervogel-suunnitelma julkaistiin pienenä salaisena painoksena, jota jaettiin korkeille upseereille ja virkamiehille. Toteutusvaiheeseen projektia ei saatu.
Sodan jälkeen Sänger kutsuttiin työskentelemään Ranskaan, jossa hän perusti vuonna 1949 Fédération Astronautique-järjestön. Neuvostoliitto pyrki tänä aikana rekrytoimaan hänet.
Vuonna 1954 Sänger palasi Saksaan ja johti Stuttgartissa rakettitutkimusinstituuttia. 1961–1963 hän toimi Junkersin lentokonetehtaalla konsulttina suunnitellen patopainemoottorilla toimivaa avaruuslentokonetta. Sänger tutki myös fotonityöntöjärjestelmiä, muun muassa aurinkopurjetta keinona matkustaa hyvin pitkiä matkoja avaruudessa.
Hänen Silbervogel-suunnitelmallaan oli ainakin esikuvan vaikutus X-15, Boeing X-20 Dyna-Soar ja STS-ohjelmiin.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Eugen Sänger Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
