Ester Perheentupa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ester Perheentupa (vuoteen 1908 Söderlund,[1] 2. kesäkuuta 1896 Laitila18. heinäkuuta 1979 Hämeenlinna[2]) oli suomalainen käsityönopettaja ja toimittaja.[3]

Maanviljelijäperheeseen syntynyt Perheentupa opiskeli Lapuan emäntakoulussa 1917–1919 ja suoritti käsityönopettajan tutkinnon Hämeenlinnassa toimineessa Fredrika Wetterhoffin Työkoulussa 1921. Vuosina 1922–1923 hän työskenteli Kotiteollisuus Oy Pirtin Turun ja Kankaanpään kutomoissa, ja sen jälkeen Wetterhoffin kudonnan- ja kehruunopettajana 1924–1946. Opettajana toimiessaan Perheentupa hankki myös ajokortin ollen Hämeenlinnan ensimmäinen ajokortin saanut nainen. Wetterhoffilta lähdettyään hän perusti Hämeenlinnaan oman kutomakoulun, joka toimi vuoteen 1953 saakka.[3]

Perheentupa laati myös itse erilaisia tekstiilimalleja, joita julkaistiin muun muassa Kotiliedessä, Kotiteollisuudessa ja Pellervossa sekä hänen kahdessa kirjassaan. Perheentupa ei kuitenkaan pitänyt itseään tekstiiliaitelijana tai suunnittelijana. Hänen tunnetuin teoksensa on 1928 julkaistu Kutokaa itse kankaanne, josta 1950-luvulle mennessä otettiin kahdeksan painosta. Vuosina 1951–1963 Perheentupa toimitti Pellervossa julkaistua suosittua Pellervon kankureille -palstaa. Lisäksi hän kirjoitti alan lehdissä julkaistuja pakinoita ja runoja. Vuodet 1932–1935 Perheentupa toimi Lastu ja lanka -lehden päätoimittajana.[3]

Ester Perheentuvan veljiä olivat kirkkoherra Antti Perheentupa sekä kansanedustaja Erkki Perheentupa.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kutokaa itse kankaanne. Porvoo: WSOY, 1928.
  • Kutokaa kuviollisia kankaita. Porvoo: WSOY, 1932.
  • Kotikankurin sidosopas. Helsinki: Maatalousnaiset; Maatalousseurojen keskusliitto, 1944.
  • Hämeenlinnan sisälähetys ry:n kuudes vuosikymmen eli vuodet 1958–1967. Hämeenlinna: Hämeenlinnan sisälähetys, 1967.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 636–637. Helsinki: Otava, 1954. Projekt Runeberg.
  2. Ester Perheentuvan kuolinilmoitus. Helsingin Sanomat, 22.7.1979, s. 4. HS Aikakone (vain tilaajille) Viitattu 15.6.2018.
  3. a b c Anttila, Eila: Wetterhoffin värikkäät taiteilijat, s. 10–12. Hämeenlinna: Fredrika Wetterhoff -säätiö, 2010. Teoksen verkkoversio (DOC).