Espoo Raiders

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Espoo Raiders
Seura
Perustettu 1979
Lakkautettu 1990
Aikaisemmat nimet Poli (1980–1985)
FT Scotch (1986–1988)
Kaupunki Espoo
Miesten sarjataso Vaahteraliiga
Mitalit
Vaahteramalja 1
SM-hopea 3
SM-pronssi 5

Espoo Raiders oli amerikkalaisen jalkapallon erikoisseura Espoosta. Seura pelasi kymmenen vuotta Vaahteraliigassa 1980–1989 ennen lakkauttamista. Seura oli yksi 80-luvun menestyksekkäimpiä ja jäi tuona aikana vain kerran pudotuspelien ulkopuolelle.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seura aloitti toimintansa osana Polyteknikkojen Urheiluseuraa. Polina tunnettu joukkue osallistui vuonna 1979 Syys-cupina tunnettuun epäviralliseen SM-sarjaan, jossa Poli tuli kolmanneksi. Vuonna 1980 Poli liittyi juuri perustettuun amerikkalaisen jalkapallon SM-sarjaan ja voitti lajin ensimmäisen Suomen mestaruuden. Vuonna 1981 joukkueet Bruinspark Bruins ja Garden City Bonebreakers sulautuivat Poliin.[1]

Vahvistunut Poli tuli Vaahteraliigassa kolmanneksi 1981 ja 1982. Poli hävisi Roostersille Vaahteramaljassa 1983, mutta voitti saman joukkueen pronssiottelussa 1984. Kaudella 1985 Poli oli jälleen Vaahteramaljassa, häviten sen tällä kertaa TAFTille.[1]

Vuonna 1986 seura vaihtoi nimekseen FT Scotch sponsorisopimuksen myötä. Joukkue eteni kaudella neljännen kerran Vaahteramaljaan, mutta Roosters voitti sen jälleen. Vuonna 1987 helsinkiläinen Ferry Island Rams lopetti toimintansa ja sen pelaajat siirtyivät FT Scotchiin. FT Scotch voitti pronssia kausilla 1987 ja 1988.[1]

Vuonna 1989 seuran nimeksi tuli Espoo Raiders. Kausi 1989 oli pettymys ja Raiders jäi runkosarjassa kahdeksanneksi ja ensimmäistä kertaa pudotuspelien ulkopuolelle. Vuonna 1990 Raiders yhdistyi East City Giantsin kanssa. Ankara kilpailu pääkaupunkiseudun muiden joukkueiden kanssa pelaajista, harjoitusvuoroista ja rahoitukesta ajoi lopulta seuran alasajoon.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Historia Espoo Devils. Viitattu 6.1.2014.
  2. 30 vuotta jenkkifutista Suomessa (pdf) (s. 19) SAJL. Viitattu 6.1.2014.