Esko Hellén
Esko Rafael Hellén (14. helmikuuta 1898 Helsinki – 9. toukokuuta 1979 Helsinki) oli suomalainen metsänhoitaja ja virkamies, joka sai metsäneuvoksen arvonimen.[1]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hellénin vanhemmat olivat vahtimestari Johan Edvard Hellén ja johtaja Alina Josefina Björklund ja puoliso vuodesta 1925 farmaseutti Anna Alice Fagerström. Hellén tuli ylioppilaaksi vuonna 1918 ja valmistui metsänhoitajaksi vuonna 1921. Hän oli valmistuttuaan Metsähallituksen palveluksessa useissa eri tehtävissä ja paikkakunnilla. Vuodesta 1930 hän toimi puunhankinnan päällikkönä Itä-Suomen piirissä, perehtyen metsäalan palkkapolitiikkaan ja alan valvontaan. Hellénistä tuli tunnettu metsätyöväen sosiaalisten ja palkkauskysymysten asiantuntija, kun hän siirtyi vuonna 1933 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön ja erikoistui metsäpalkkojen tarkkailuun.[1][2]
Virkamiehenä Hellén vaikutti metsä- ja uittotöiden urakka- ja tuntitöiden palkkanormien asettamiseen ja valvomiseen. Sotien aikana Hellénin asiantuntemusta käytettiin myös kansanhuoltoministeriössä, jonka puu- ja polttoaineosastoa hän johti 1941–1942. Sosiaaliministeriössä hän oli vuodesta 1943 palkkaneuvoston toiminnanjohtaja, ministeriön metsäosaston päällikkö ja metsätyöpalkkojen ylitarkastaja vuoteen 1964 asti. Vuonna 1954 metsäneuvoksen arvonimen saaneella Hellénillä oli runsaasti kotimaisia ja kansainvälisiä asiantuntijatehtäviä. Hän laati julkaisuja erikoisalaltaan, teki opintomatkoja ja osallistui alan tapahtumiin ympäri maailmaa vielä 75-vuotiaana.[1][2][3]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Sekatyöläisten minimituntipalkat valtion töissä 1/9-41 alkaen, 1941
- Sosiaaliministeriön tilasto metsätyöntekijäin ansioista ja palkoista, 1954
- Metsä- ja uittotyöpalkkatarkkailu vuosina 1932–1957, 1958, Esko Hellén, Martti J. Havukkala, Gert Bråfield, Olavi Sajama
- Metsätöiden palkkatilastot vv. 1957–1962, 1962
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Esko Hellén Biografiasampo. Viitattu 16.5.2022.
- ↑ a b Kuka kukin on 1954, s. 203. Viitattu 16.5.2022.
- ↑ Syntymäpäiviä. 80-vuotiaita. Maaseudun Tulevaisuus, 14.12.1978, nro 144, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 16.5.2022.