Ernst Kummer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ernst Eduard Kummer
Ernst Eduard Kummer.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt29. tammikuuta 1810
Sorau, Preussi (nykyään Żary, Puola)
Kuollut14. toukokuuta 1893 (83 vuotta)
Berliini
Koulutus ja ura
Väitöstyön ohjaaja Heinrich Ferdinand Scherk
Oppilaat Hermann Minkowski
Tutkimusalue Lukuteoria ja matematiikka

Ernst Eduard Kummer (29. tammikuuta 1810 Sorau, Preussi14. toukokuuta 1893 Berliini) oli saksalainen matemaatikko, joka kehitti "ideaalisten lukujen" käsitteen.[1]

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kummer toimi matematiikan opettajana vuosina 1834–1842 Liegnitzin lukiossa ja vuosina 1842–1855 professorina Breslaun yliopistossa. Hänet kutsuttiin matematiikan professoriksi Berliinin yliopistoon vuonna 1855. Berliinissä hän toimi myös muutaman vuoden ajan sota-akatemian opettajana ja jonkin aikaa tiedeakatemian pysyvänä sihteerinä.[1]

Kummer keksi säännölliset alkuluvut, ja osoitti, että Fermat’n suuri lause on voimassa kaikille säännöllisille alkulukueksponenteille ja siten myös niiden monikerroille. Kummer loi pohjaa tutkimuksillaan matematiikan käsitteille kunta, rengas ja ideaali.[1] Kummerin tutkimukset sädeparvista johti hänet uuden neljännen asteen pinnan keksimiseen. Tätä pintaa sanotaan keksijänsä kunniaksi Kummerin pinnaksi.[2]

Suurin osa hänen kirjoituksistaan julkaistiin Berliinin akatemian painatuksissa ja August Leopold Crellen Journal für die reine und angewandte Mathematik -lehdessä. Hänen tunnetuimmat teoksensa ovat Theorie der idealen Primfactoren der complexen Zahlen (1857) ja Allgemeine Theorie der geradlinigen Strahlensysteme (1859).[1]

Kummer valittiin Royal Societyn ulkomaiseksi jäseneksi vuonna 1873.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Kummer, Ernst Nordisk familjebok. 1911. Viitattu 24.03.2022.
  2. Kummer, Ernst Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 24.03.2022.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]