Erkki Sartio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erkki Otto Evert Sartio (vuoteen 1934 Savander; 15. maaliskuuta 1913 Viipuri15. huhtikuuta 1983 Wien) oli suomalainen osuustoimintaliikkeen vaikuttaja ja yritysjohtaja, joka sai teollisuusneuvoksen arvonimen vuonna 1974.[1][2]

Sartion vanhemmat olivat isännöitsijä Gösta Lorenz Savander ja Tyyne Matilda Lieto (aiemmin Lundgren) ja puoliso vuodesta 1938 Lahja Kajander. Sartio kirjoitti ylioppilaaksi 1931 ja valmistui diplomi-insinööriksi 1937. Hän työskenteli Suomen Osuuskauppojen Keskuskunnan (SOK) Viipurin myllyn käyttöinsinöörinä 1937–1939, talvisodan aikana Oy Frigator Ab:n Viipurin toimiston hoitajana, Oy Insinööritoimisto Rataksen toimistoinsinöörinä 1940–1941, Panni Oy:n teknillisenä johtaja sekä Myllyteos Oy:n toimitusjohtajana 1941–1943, 1943–1944 SOK:n Viipurin myllyn isännöitsijänä ja SOK:n Nokian tehtaiden isännöitsijänä 1945–1965. Vuonna 1965 Sartio nimitettiin SOK:n johtokuntaan teollisuustoiminnan johtajaksi. Elintarviketeollisuuden lisäksi Sartio toimi vuodesta 1966 lähtien SOK:n ostaman Yhtyneet Pukutehtaat Oy:n (vuodesta 1972 alkaen Oy Leijona-Pukine Ab) johtokunnan varapuheenjohtajana ja SOK:n ostaman Vakiopuu Oy:n johtokunnan varapuheenjohtajana vuodesta 1965. Sartion johdolla toimi kaikkiaan 31 SOK:n tehdasta. Hän jäi eläkkeelle teollisuusjohtajan tehtävästä 1977.[1][2]

Sartiolla oli luottamustehtäviä muun muassa Suomen Työnantajain Yleisen Ryhmän, Suomen Teollisuusliiton, Turveteollisuusliiton, Kauppamyllyjen Yhdistyksen, Suomen Sahanomistajayhdistyksen ja Öljynpuristamo Oy:n hallituksessa sekä Suomen Työn Liitossa ja Elintarviketeollisuusliitossa. Hän osallistui Valtion teknillisen tutkimuslaitoksen elintarviketeollisuuslaboratorion neuvottelukunnan työskentelyyn ja toimi Väestönsuojeluneuvottelukunnan puheenjohtajana.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Sofia Kotilainen: Erkki Sartio Biografiasampo. Viitattu 6.7.2023.
  2. a b c Helsingin Sanomat. 24.4.1983. s. 14. Kuolleita.