Erityinen pappeus
Erityinen pappeus on kristillinen oppi, jolla tarkoitetaan papiksi vihkimistä.[1] Luterilaisessa kirkossa papin virka on sanan julistamista ja sakramenttien jakamista varten.[2][3]
Yleinen pappeus sen sijaan on Martin Lutherin reformaatiossa muotoilema oppi siitä, että jokainen kastettu ja uskova on olemuksellisesti pappi, vaikka ei hoidakaan erityistä papin virkaa. Jokaisella on oikeus lukea Raamattua, rukoilla, suorittaa hätäkaste ja julistaa armoa ja anteeksiantoa. Luther pyrki näin painottamaan yksilön asemaa ja maallikon roolia erotuksena katolisen kirkon ajatukselle siitä, että ihmisen ja Jumalan välille käytettiin välittäjinä pappeja tai pyhimyksiä. Jokainen voi itse lähestyä Jumalaa rukoilemalla. Pappeus on yksi kutsumus muiden joukossa, ja kaikki rehellinen työ on samanarvoista Jumalan palvelemista.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive), Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto evl.fi
- ↑ [2] (Arkistoitu – Internet Archive), Aamenesta öylättiin – kirkon sanasto evl.fi
- ↑ [3], Kirkkolaki
- ↑ Airaksinen Tiina, Mikkola Kati, Suokko Eija: "Valo II Maailmanlaajuinen kristinusko" Otava, 2017, sivut 54-67.