Erik S. Nyholm

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Erik S. Nyholm (s. 1929) on suomalainen suurpetotutkija ja eräkirjailija.

Nyholm väitteli tohtoriksi 1965. Hän työskenteli ennen eläkkeelle jäämistään Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen petotutkijana.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Zur Ökologie von Myotis mystacinus (Leisl.) und M. daubentoni (Leisl.) (Chiroptera), Helsingin yliopiston väitöskirja. 1965
  • Pyyntimetsissä. Gummerus 1971, uud. painos Myllylahti, Espoo 2013
  • Ensimmäinen biologiankirjani 3 ; kirj. Helena Nyholm, Erik S. Nyholm ; työryhmä Matti Iipponen ym. Kunnallispaino, Vantaa 1978
  • Toinen biologiankirjani 4 ; kirj. Helena Nyholm, Erik S. Nyholm ; työryhmä Matti Iipponen ym. Kunnallispaino, Vantaa 1979
  • Neljäs biologiankirjani 6 ; kirj. Helena Nyholm, Erik S. Nyholm ; työryhmä Helena Nyholm ym. Kunnallispaino, Vantaa 1982, 1986
  • Kolmas biologiankirjani 5 ; kirj. Helena Nyholm, Erik S. Nyholm ; työryhmä Matti Iipponen ym. Kunnallispaino, Vantaa 1985
  • Ruskeakarhu : (Ursus arctos arctos L.) ; teksti Erik S. Nyholm ; valokuvat Eero Kemilä ; kuvatekstit Eero Kemilä ja Erik S. Nyholm. WSOY 1990
  • Kairassa sattuu aina : Eränkävijän vuosirenkaita ; kirj. Erik S. Nyholm ym. ; toimittanut Mauri Soikkanen. Otava 2001
  • Hylkijäiltä petojen jäljille ; kirj. Erik S. Nyholm, Kai-Eerik Nyholm. Otava 2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]