Eric Salzman

Eric Salzman

Eric Salzman (8. syyskuuta 1933 Queens – 12. marraskuuta 2017 Brooklyn) oli yhdysvaltalainen säveltäjä, musiikkikriitikko ja musiikkikirjailija. Hän keskittyi uudenlaiseen näyttämömusiikin tyyliin, jolle ominaisia piirteitä olivat oopperaa pienempi muoto, musikaalia vähäisemmät lineaarisuus ja tekstipohjaisuus sekä pyrkimys huomattavaan odotusten rikkomiseen. Hän käytti tästä näyttämömusiikin muodosta nimitystä "music theater" erotukseksi musikaalista ("musical theater").

Salzman sai kandidaatin arvon Columbian yliopistosta vuonna 1954 ja maisterin arvon Princetonin yliopistosta 1956. Hän aloitti työskentelyn kriitikkona The New York Timesissa vuonna 1958. Myöhemmin hän laati musiikkikritiikkiä muun muassa New York Herald Tribuneen ja Stereo Reviewiin. Salzman toimi 1960-luvulla WBAI-FM:n musiikkijohtajana New Yorkissa. Vuonna 1970 hän perusti esittävän taiteen Quog-ryhmän, joka toiminnassaan ylitti taiteenlajien rajat. Vuonna 1984 hän oli mukana perustamassa Philadelphiassa American Music Theater Festivalia, jonka taiteellisena johtajana toimi vuoteen 1994.

1960-luvulta lähtien Salzman sävelsi kokeilevia teoksia, joista monet olivat muiden kanssa yhteistyössä tehtyjä. Teoksissa yhdisteltiin valtavirtaisille näyttämöille epätyypillisin tavoin musiikkia, tekstiä, tanssia ja muita elementtejä. Salzmanin teosten joukossa ovat The Nude Paper Sermon (1970), The True Last Words of Dutch Schultz (1997), Jukebox in the Tavern of Love (2009) ja enemmän oopperan kaltainen Big Jim and the Small-Time Investors (kantaesitetty 2018). Salzman kirjoitti myös kirjoja, joihin kuuluu 20th-Century Music: An Introduction. Hän oli vuodesta 1955 naimisissa Lornan (o.s. Jackson) kanssa, ja hänellä oli kaksi tytärtä. Hän kuoli 84-vuotiaana sydänpysähdykseen kotonaan.