Ensimmäinen matka

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Ensimmäinen matka
Matka Tokioon
Tokyo Story
Tōkyō Monogatari
Japanilainen elokuvajuliste
Japanilainen elokuvajuliste
Ohjaaja Yasujirō Ozu
Käsikirjoittaja Kōgo Noda
Yasujirō Ozu
Tuottaja Takeshi Yamamoto
Säveltäjä Kojun Saitō
Kuvaaja Yuuharu Atsuta
Leikkaaja Yoshiyasu Hamamura
Pääosat Chishu Ryu
Chieko Higashiyama
Setsuko Hara
Valmistustiedot
Valmistusmaa Japani
Tuotantoyhtiö Shochiku
Kesto 136 min.
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Ensimmäinen matka, esitetty myös nimellä Matka Tokioon (東京物語 Tōkyō Monogatari) on japanilaisen Yasujirō Ozun ohjaama, kaikkien aikojen parhaiden joukkoon[1] usein luettu elokuva vuodelta 1953.

Elokuva kertoo pariskunnasta, joka matkustaa Tokioon aikuisten lastensa luokse mutta joutuu huomaamaan, että lapsilla on niin paljon puuhaa omissa asioissaan, ettei heillä ole aikaa vanhemmilleen. Elokuvaa on usein pidetty Ozun kaikkein suurimpana mestariteoksena,[2] ja se on kahteen otteeseen ollut kymmenen parhaan joukossa englantilaisen elokuvalehden Sight & Soundin elokuvahistorian parhaiden elokuvien listalla.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japanilainen elokuvajuliste.

Ikääntyneet vanhemmat Shukichi (Chishu Ryu) ja Tomi Hirayama (Chieko Higashiyama), jotka ovat kotoisin pienestä eteläjapanilaisesta Onomichin rannikkokaupungista, lähtevät käymään kiireisten lastensa luokse Tokioon ja Osakaan. Heidän luonaan asuu enää nuorimmainen, naimaton tytär, opettaja Kyoko (Kyoko Kagawa).

Päästyään perille Tokioon pariskunta huomaa, ettei lapsilla ole aikaa heille. Vanhempi pojista Koichi (So Yamamura) on paikallinen lastenlääkäri, ja hänen perheessään on kaksi poikaa. Tytär Shige (Haruko Sugimura) on kampaaja. Lapset haluaisivat olla vanhempiensa kanssa ja ovatkin jossain määrin, mutta heillä on oma elämä, työ ja perhe, joiden välillä heidän on vaikea tasapainotella. Vain pariskunnan leskeksi jäänyt miniä Noriko (Setsuko Hara) näkee heidän viihdyttämisekseen paljon vaivaa. Hän vie heidät kiertoajelulle ympäri Tokiota.

Koichi ja Shige maksavat vanhemmilleen halvan loman kylpylässä Atamissa, mutta vahemmat palaavat, koska hotellin vilkas yöelämä häiritsee heidän untaan. Isä Shukichi jää Shigen luoksen ja tapaa vanhoja tuttavia, kun taas äiti Tomi menee Norikon luokse. Tomi neuvoo Norikoa menemään uudestaan naimisiin, sillä tämän mies, heidän sodassa kaatunut poikansa on ollut kuolleena jo kahdeksan vuotta.

Kun pariskunta huomaa, että lapset ovat kiireisiä, he lähtevät kotiin. Matkalla he poikkeavat nuoremman poikansa Keizon (Shiro Osaka) luokse Osakaan, mutta sieltä lähdettäessä Tomi sairastuu junassa. Kun he pääsevät Onomichiin, Tomin sairaus kääntyy vakavaksi. Saatuaan sähkeen Koichi, Shige ja Noriko rientävät Onomichiin katsomaan Tomia, joka pian kuolee. Keizo tulee myöhässä, sillä hän on ollut työmatkalla eikä ole siksi päässyt heti lähtemään.

Hautajaisten jälkeen Koichi, Shige ja Keizo päättävät palata heti kotiin, sillä työt odottavat Osakassa ja Tokiossa. Vain Noriko jää isän seuraksi. Heidän lähdettyään Kyoko valittaa Norikolle, että he ovat itsekkäitä ja ajattelemattomia, mutta Noriko selittää, että jokaisella on oma elämänsä elettävänään ja että lapset väistämättä etääntyvät vanhemmistaan.

Kun Kyoko on lähtenyt kouluun, Noriko sanoo apelleen, että hänen on lähdettävä iltapäivällä Tokioon. Shukichi huomauttaa hiukan vinosti, että miniä, joka ei ole sukulainen, kohteli heitä parhaiten heidän Tokion-vierailullaan. Hän antaa Norikolle muistoksi Tomin kellon ja neuvoo häntä menemään uudestaan naimisiin. Lopussa Norikon juna kiitää Onomichista takaisin Tokioon, ja Kyoko ja Shukichi jäävät kahdestaan.

Elokuvallinen tyyli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten muutkin Ozun äänielokuvat, myös Ensimmäinen matka on rytmiltään hidas – tai kuten David Bordwell mieluummin sitä kuvailee, ”rauhallinen”.[3] Tärkeitä tapahtumia ei aina esitetä, vaan ne paljastuvat myöhemmin vuoropuhelussa. Tätä tekniikkaa sanotaan elliptiseksi kerronnaksi. Ozu ei esimerkiksi kuvaa äidin ja isän matkaa Tokioon.[4] Ozu käyttää omaperäistä kuvaustyyliä, josta usein käytetään nimitystä ”tatami-matto”-otto, jossa kamera on alhaalla eikä juuri liiku. Elokuvakriitikko Roger Ebert toteaa kuivasti, että elokuvassa kamera kääntyy kerran pois pysyvästä kuvakulmasta, mikä on Ozulle ”enemmän kuin tavallista”.[5]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tokyo Monogatari on elokuvalehti Sight & Soundin ohjaajille ja kriitikoille kymmenen vuoden välein tekemissä kyselyissä ollut kaksi kertaa elokuvahistorian merkittävimpien elokuvien joukossa. Se oli kriitikkojen listalla kolmantena vuonna 1992 ja viides 2002[6][7]. Halliwell’s Film Guidesin entinen toimittaja John Walker sijoittaa Tokyo Monogatarin julkaisemalleen tuhannen parhaan elokuvan listalle. Tokyo Monogatari kuuluu myös elokuvakriitikko Derek Malcolmin listalle The Century of Films,[8] jossa hän arvioi taiteellisesti tai kulttuurisesti merkittävät elokuvat, ja Time listaa sen omassa sadan elokuvan luettelossaan. Roger Ebertillä se on hänen sarjassaan merkittävät elokuvat,[5] ja Paul Schraderin elokuvakaanonissa sen osuudessa ”Gold”, johon kuuluu 20 hienointa elokuvaa.[9] Vuonna 1979 kolmekymmentä suomalaista elokuva-arvostelijaa ja -asiantuntijaa teki kukin luettelon kaikkien aikojen sadasta merkittävimmästä elokuvasta, ja Ensimmäinen matka oli mukana heistä kahdeksantoista listalla[10]. Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen kolmanneksi parhaaksi ei-englanninkieliseksi elokuvaksi, edellään vain Seitsemän samuraita ja Polkupyörävaras.[11]

Elokuvan ovat entistäneet ja julkaisseet kahden dvd:n pakettina The Criterion Collection (DVD aluekoodi 1) ja Tartan Video (DVD aluekoodi 2).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ahonen, Marko: Ensimmäinen matka Keskisuomalainen. 10.3.2010. Viitattu 11.3.2010.
  2. Dvdbeaver.com. (englanniksi)
  3. Bordwell, David & Thompson, Kristin: Film History. An Introducion, s. 396. McGraw-Hill, 2003 (2. painos). (englanniksi)
  4. Desser, David: The Space of Ambivalence'. Teoksessa Geiger, Jeffrey (toim.): Film Analysis, 462–463. Norton, 2005. (englanniksi)
  5. a b Roger Ebert's review of "Tokyo Monogatari"
  6. Sight & Sound Poll British Film Institute. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  7. Sight & Sound Poll British Film Institute. Viitattu 25.11.2009. (englanniksi)
  8. Derek Malcolm ”Yasujiro Ozu: Tokyo Story”. The Guardian 4.5.2000; A Century of Film, s. 85-87. London: IB Tauris, 2000. (englanniksi)
  9. Paul Schrader’s Film Canon. Film Comment – September/October 2006. (englanniksi)
  10. Astala, Erkki: Ne sata tärkeintä, Projektio 2/1980 s. 7.
  11. The 100 greatest foreign-language films BBC Culture. 30.10.2018. Viitattu 14.11.2018. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]