Ennalta-asetettu harmonia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ennalta-asetettu harmonia[1] tai ennalta säädetty harmonia[2][3] (ransk. harmonie préétablie) on Gottfried Leibnizin parallelistinen filosofinen teoria kausaliteetista. Sen mukaan jokainen substanssi vaikuttaa ainoastaan itseensä, mutta kaikki kaikkeuden substanssit (sekä aineelliset että henkiset) näyttävät kaikesta huolimatta olevan kausaalisissa suhteissa toisiinsa, koska Jumala on ikään kuin ohjelmoinut ne etukäteen toimimaan harmoniassa toisiinsa nähden. Leibnizin termi tällaisille substansseille oli ikkunattomat monadit.

Leibnizin teoria tunnetaan parhaiten ratkaisuyrityksenä mielen ja ruumiin ongelmaan, eli ongelmaan siitä, kuinka aineettomaksi käsitetty mieli ja aineellinen ruumis voivat vaikuttaa toisiinsa. Leibniz ei ainoastaan kieltänyt mielen ja ruumiin välistä vuorovaikutusta, vaan hylkäsi myös aineellisten kappaleiden välisen keskinäisen vuorovaikutuksen, selittäen kaiken kausaation ennalta-asetetun harmonian kautta.

Ennalta-asetetun harmonian vallitessa jokaisen kappaleen ja mielen ”ohjelmoinnin” tulee olla äärimmäisen monimutkainen, koska vain ne itse saavat aikaan kaikki liikkeensä ja ajatuksensa koko olemassaolonsa ajan. Jotta substanssit vaikuttaisivat olevan vuorovaikutuksessa keskenään, jokaisen substanssin ”ohjelman” tulee sisältää kuvaus kaikesta siitä, kuinka olion tulee käyttäytyä historiansa aikana kaikissa vuorovaikutustilanteissa, jotka näyttävät sattuvan. Näin ennalta-asetetun harmonian teoriaa voidaan kritisoida esimerkiksi occamin partaveitsen perusteella: olisi yksinkertaisempaa, että kaikkeus koostuu todella vuorovaikutuksessa olevista olioista, kuin jos se koostuu olioista joiden kaikkien tulee käyttäytyä niin kuin ne olisivat vuorovaikutuksessa koko muun kaikkeuden kanssa.

Voitaisiin myös katsoa, että jos mieli käyttäytyisi kuin ikkunaton monadi, tällöin ei ole välttämätöntä olettaa minkään mielen ulkopuolisen olion olemassaoloa. Tämä johtaisi solipsismiin, jonka mukaan kaikkeus koostuu pelkästään (yhdestä) mielestä. Leibniz vaikuttaa myöntävän tämän johtopäätöksen teoksensa Discours de métaphysique osassa 14. Hän kuitenkin väittää, että hänen periaatteensa, jonka mukaan Jumala on luonut parhaan ja harmonisimman mahdollisen maailman, määrää, että jokaisen monadin havainnot (sisäiset tilat) ”ilmaisevat” kaikkeutta kokonaisuudessaan, ja että monadin ilmaisema kaikkeus todella on olemassa. Vaikka Leibniz sanoo jokaisen monadin olevan ”ikkunaton”, hän väittää monadien toimivan ”peilinä” koko muusta kaikkeudesta.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Roinila, Markku: Leibnizin metafysiikasta Logos-ensyklopedia. Viitattu 10.3.2008.
  2. Siukonen, Jyrki: Leibnizin kääntämisestä ja selittämisestä Viitattu 10.3.2008.
  3. Raatikainen, Panu: Mentaalinen kausaatio Viitattu 10.3.2008.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kulstad, Mark & Carlin, Laurence: Leibniz's Philosophy of Mind The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Pre-established harmony