Ennakkopäätös

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ennakkopäätös tai ennakkoratkaisu eli prejudikaatti on ylimmän oikeusasteen antama tuomio tai päätös, joka antaa ohjeen siitä, miten tietty lainsoveltamiskysymys olisi vastaisuudessa ratkaistava. Ennakkopäätökset kuuluvat niin kutsuttuihin heikosti velvoittaviin oikeuslähteisiin, mutta suomalaisessa oikeuskäytännössä alemmat tuomioistuimet yleensä noudattavat korkeimman oikeuden linjaa.[1]

Ennakkoratkaisut voidaan jakaa deklaratorisiin ja demonstratiivisiin. Deklaratorinen prejudikaatti voidaan rinnastaa lain säännöksiin, ja se on melko yksiselitteinen. Demonstratiivinen prejudikaatti ei niinkään anna yksiselitteistä ratkaisuohjetta, vaan siitä voidaan laintulkinnassa poimia seikkoja, joilla voi olla vastaisuudessa merkitystä, kun ratkaistaan samantyyppistä asiaa.

Prosessioikeus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ennakkopäätökseksi tai ennakkoratkaisuksi kutsutaan prosessioikeudessa ylimpien tuomioistuinten julkaisemia ratkaisuja, joilla on tarkoitus ohjata oikeuskäytäntöä vastaavissa tapauksissa. Esimerkiksi Suomen korkein oikeus myöntää suurimman osan valitusluvista ennakkopäätösperusteella, eli asiassa on tarkoitus antaa muita lainkäyttäjiä ohjaava päätös uudesta tai epäselvästä oikeuskysymyksestä. Ennakkopäätöksiä annetaan yleensä sellaisissa asioissa, joissa lait ja asetukset eivät anna selvää vastausta oikeuskysymykseen tai ne ovat sisällöltään tulkinnanvaraisia [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lappalainen, Juha ym. (toim.): Prosessioikeus, s. 961. Helsinki: WSOY Lakitieto, 2003. ISBN 951-670-086-1.
  2. Korkeimman oikeuden ennakkopäätökset Korkein oikeus