Englanninkääpiöbulldoggi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Englanninkääpiöbulldoggi
Toy Bulldog Little Knot 1903.jpg
Avaintiedot
Alkuperämaa  Englanti,  Iso-Britannia
Määrä kuollut sukupuuttoon
Rodun syntyaika 1800-luku
Alkuperäinen käyttö seurakoira
Muita nimityksiä Miniature Bulldog, Toy Bulldog, Toy Bull
FCI-luokitus ei FCI-rotu
Ulkonäkö
Paino korkeintaan 9 kg

Englanninkääpiöbulldoggi (Miniature Bulldog) on sukupuuttoon kuollut englantilainen koirarotu.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotu muistutti sitä kookkaampaa englanninbulldoggia kaikilta muilta osin paitsi kooltaan. Korvat olivat taittuneet. Säkäkorkeus oli maksimissaan 9 kg.[1]

Luonne ja käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rotua kuvailtiin älykkääksi, erinomaiseksi seurakoiraksi. Kuitenkin vain aniharva narttu oli hyvä emä, ja pennuilla ei ollut juurikaan sitkeyttä.[1]

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Englanninkääpiöbulldoggi kehitettiin naisten seurakoiraksi 1800-luvun Englannissa. Kun härkätaistelut kiellettiin vuonna 1835, osa kasvattajista alkoi systemaattisesti jalostaa bulldoggien kokoa pienemmäksi. Tästä kääpiökokoisesta versiosta tuli tietyillä alueilla suosittu seurakoira. Hieman myöhemmin se oli vähällä kuolla sukupuuttoon ensimmäisen kerran, mutta viktoriaanisen aikakauden loppupuolella siitä kiinnostuttiin jälleen.[1]

1890-luvulla ranskanbulldoggi saapui Lontooseen ja saavutti heti suuren suosion. Alkuperäisen kääpiöbulldoggin harrastajat halveksuivat ranskalaista versiota, mutta siitä huolimatta tämän menestystä Englannissa ei voinut estää. Lopulta vuonna 1902 perustettiin kaksi kilpailevaa yhdistystä: yksi englanninkääpiöbulldoggille ja toinen ranskanbulldoggille. The Kennel Club vastusti termiä toy rodun nimessä, joten vuonna 1906 sen uudeksi nimeksi vaihdettiin Miniature Bulldog. Viimeinen merkintä englanninkääpiöbulldoggista on vuodelta 1914, ja vuonna 1920 Kennel Club lakkautti sen rekisteröinnin virallisesti.[1]

Vaikutus nykyisiin rotuihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1850-luvulla englanninkääpiöbulldoggeja vietiin Pohjois-Ranskaan, missä ne risteytyivät muiden rotujen kanssa. Lopputuloksena oli ranskanbulldoggi.[1]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kääpiökoirien asiantuntija Leslie Williamsin mukaan rotu oli heiveröinen, sillä oli lisääntymisongelmia ja sen oli vaikea pysyä pystyssä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 507-508. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.