Endogeenisen kasvun teoria

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Endogeenisen kasvun teoria kehitettiin makrotaloustieteessä 1980-luvulla vastauksena eksogeenisen kasvun mallien saamaan kritiikkiin. Eksogeenisen kasvun malleista poiketen endogeenisen kasvun teoria pyrkii kuvaamaan kasvuprosessin siten, että keskeiset kasvuun vaikuttavat taloudelliset tekijät määräytyvät mallin sisällä eikä niitä oteta annettuna mallin ulkopuolelta.

Perinteisessä kasvuteoriassa on usein ajateltu taloudellisen kasvun riippuvan esimerkiksi väestönkasvusta ja eksogeenisestä tekniikan kehityksestä, jotka ovat mm. vaikuttaneet investointien määrään. Endogeenisen kasvun teorioissa on yleensä keskitytty käsittelemään sitä, kuinka talouden toiminta aiheuttaa teknologian kehitystä. Innovaatioiden tuottaminen aiheuttaa kustannuksia, mutta teknologiaa kehitellään voitontavoittelutarkoituksessa.

Lisäksi keskeisenä käsitteenä on usein ns. pääoman ulkoisvaikutukset: investoinnit ovat sitä kannattavampia, mitä enemmän taloudellista toimeliaisuutta niiden vaikutusalueella on ennestään. Investointi puolestaan lisää tätä toimeliaisuutta, joten toimintaansa laajentava yritys luo tahattomasti lisää liiketoiminta- ja innovaatiomahdollisuuksia muille toimialoille.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]