Elizabeth R. Moberly

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Elizabeth R. Moberly on brittiläinen tutkija-psykologi. Hän on muodostunut häneen tukeutuvan Joseph Nicolosin ohella homoseksuaalisuutta eheytettävissä olevana rikkinäisyytenä ja psykoseksuaalisen kehityksen häiriönä pitävän ex-gay-liikkeen keskeisimmäksi nykyteoreetikoksi.

Teoriat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moberlyn tunnetuimmat kristillis-psykologiset teoksensa homoseksuaalisuudesta ovat Homosexuality: a New Christian Ethic (1983) ja Psychogenesis: The Early Development of Gender Identity (1983). Homosexuality: A New Christian Ethic on erityisesti kristityille suunnattu kansantajuinen lyhennelmä Psychogenesis-teoksesta. Moberly on teoksessaan Homosexuality: a New Christian Ethic ”valottanut oman psykologisen tutkimustyönsä merkitystä etiikalle ja kristilliselle terapia- ja sielunhoitotyölle”. Aslan ry:n varapuheenjohtaja Ari Puonti luonnehtii Moberlyä seuraavasti: ”Moberlyn ajatukset eivät ole saaneet paljoakaan huomiota akateemisen psykoanalyysin piirissä, mutta kristillinen ex-gay-liike toivotti ne heti tervetulleeksi".

Moberly puhuu ”homoseksuaalisesta tilasta” (homosexual condition), mikä tarkoittaa hänen mukaansa samaan sukupuoleen kohdistuvaa tunnetason ambivalenssia, joka oirehtii aikuisena samaa sukupuolta olevan vanhemman rakkauden etsimisenä homoseksuaalisista suhteista. Hänen mukaansa homoseksuaalisuuden syyt ovat hyvin moninaiset. Biseksuaalisuuden, transsukupuolisuuden ja homoseksuaalisuuden syyt ovat Moberlyn mukaan samat. Hän esittää myös, että biseksuaalin tunnetarpeet ovat täyttyneet lapsena hieman paremmin kuin homoseksuaalin ja homoseksuaalin paremmin kuin transsukupuolisen, joka on puolustautunut irrottautumalla kokonaan samasta sukupuolesta. Yksilö toisaalta kaipaa rakkautta saman sukupuolen taholta ja toisaalta kieltäytyy identifioitumasta täysin samaa sukupuolta olevaan vanhempaansa. Moberly esittää homoseksuaalisuuden taustalla olevan lapsuudessa täyttymättä jäänyt oikeutettu tarve saada rakkautta samaa sukupuolta olevalta vanhemmalta. Rakkautta ei joko ole ollut saatavilla tai lapsi ei ole jostain syytä kyennyt ottamaan sitä vastaan. Rakkautta vaille jäänyt lapsi on reagoinut irrottautumalla vanhemmasta psyykkisesti torjuakseen mahdollisia tulevia hylkäämisiä. Moberly nimittää tätä puolustautuvaksi irrottautumiseksi (defencive detachment). Irrottautumisen tuloksena lapsen samastuminen samaa sukupuolta olevaan vanhempaan on keskeytynyt. Heteroseksuaalisuus puolestaan edellyttäisi, että yksilö olisi kokenut olevansa samaa sukupuolta olevan vanhemman rakastama ja kyennyt samastumaan häneen

Sama kasvuympäristö ei vaikuta Moberlyn mukaan kaikkiin saman perheen lapsiin samalla tavalla, vaan joku lapsista voi saada tai kokea saavansa vanhemmiltaan jotain, mitä muut lapsista eivät saa. Lapsi on jostain syystä kokenut tulleensa vanhempansa hylkäämäksi. Hylkääminen on voinut olla todellinen tai lapsi on kuvitellut tulleensa hylätyksi, vaikka hylkäämistä ei olisi todellisuudessa tapahtunutkaan. Hylkäämiskokemus on voinut johtua esimerkiksi siitä, että lapsi ja vanhempi ovat joutuneet joksikin aikaa eroon toisistaan vaikkapa jommankumman sairauden vuoksi jo vauvaiässä, lapsi–vanhempi-suhteessa on ollut jotain muita vaikeuksia, äiti on harkinnut aborttia alkuraskauden aikana tai ollut muuten epätasapainoisessa mielentilassa. Moberlyn yksi tärkeimmistä väitteistä on se, että homoseksuaalisuuden sisältämä patologia on seurausta kohtaamatta jääneestä tarpeesta saada rakkautta samaa sukupuolta olevalta vanhemmalta. Moberly itse luonnehtii psykodynaamisen tulkintansa homoseksuaalisuuden synnystä perustuvan ”perinteisen psykoanalyyttisen position riippumattomalle uudelleen arvioinnille”.

Moberlyn teorian on nykyisestä mielenterveysalan ammattilaisten valtavirrasta riippumaton. Hän palaa homoseksuaalisuutta Sigmund Freudin jälkeen patologisoineisiin 1930–1960-lukujen psykoanalyytikoihin, joskin hän kritisoi heidän ajatuksiaan ja tulkitsee heidän havaintonsa uudelleen. Moberly kritisoi teoksessaan Psychogenesis (1983) Edmund Bergleriä, jonka mukaan homoseksuaalit ovat ”vääryyden keräilijöitä” ja siinä kieriskelijöinä. Samoin Moberly kritisoi Charles Socaridesia, eikä ex-gayliike yleensä vetoakaan klassista psykoanalyysiä kannattaneeseen Socaridesiin. Moberly kritisoi myös Irving Bieberiä, joka teki klassikoksi muodostuneen tutkimuksen mieshomojen perhetaustoista ja "eheytymisestä" heteroiksi.

Moberlyn mukaan Freud, Bergler, Socarides ja Bieber ovat olleet väärässä, koska he ovat tulkinneet miesten homoseksuaalisuuden primääriksi syyksi liian läheisen äitisuhteen. Moberlyn mukaan se on vain seuraus isäsuhteen etäisyydestä, joka on varsinainen syy oman sukupuolen rakkauden etsimiselle omasta sukupuolesta. Moberlyn mukaan edellä mainitut henkilöt ovat myös tulkinneet homoeroottisen rakkauden väärin väittäessään sitä perverssiksi ilmiöiksi. Moberlyn mukaan homoseksuaalin tarve oman sukupuolen rakkaudelle on jokaisen ihmisen luonnollinen tarve, mutta sen olisi pitänyt täyttyä tarpeeksi lapsuudessa. Homoseksuaalin yritys etsiä tarpeen tyydytystä omasta sukupuolesta osoittaa oikeaan suuntaan, koska lapsella heteroseksuaalisuuden syntymistä edellyttää homoeroottinen vaihe. Moberlyn mukaan vain oman sukupuolen ei-eroottisen rakkauden vastaanottaminen voi avata heteroeroottisen kiinnostuksen synnyn. Moberlyn uuspsykoanalyysi ei edellytä sairauskäsitettä, vaikka hän pitääkin homoseksuaalisuutta psykoseksuaalinen kehityksen häiriönä (disorder).

Kritiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Moberlyn ja häneen tukeutuvien ex-gay-järjestöjen homoseksuaalisuutta koskevat ajatukset pohjautuvat psykoanalyysin ja psykiatrian osalta muutamien menneisyyden psykoanalyytikoiden ja psykiatrien löydöksiinkenen mukaan?, käsityksiin homoseksuaalisuudesta sairautena tai häiriönä, jotka kuitenkin nykyajan mielenterveysalan asiantuntijat, muun muassa Yhdysvaltain psykiatriyhdistys (American Psychiatric Association APA) on hylännyt.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]