Siirry sisältöön

Elisabet Woodville

Wikipediasta
Elisabet Woodville
Postuumi muotokuva 1500-luvulta
Englannin kuningatar
Valtakausi 1. toukokuuta 1464 – 3. lokakuuta 1470
Kruunajaiset 26. toukokuuta 1465 Westminster Abbey, Lontoo
Edeltäjä Margareeta Anjoulainen
Seuraaja Margareeta Anjoulainen
Valtakausi 11. huhtikuuta 1471 – 3. lokakuuta 1483
Edeltäjä Margareeta Anjoulainen
Seuraaja Anne Neville
Syntynyt 1437
Kuollut 7. tai 8. kesäkuuta 1492 (54–55 vuotta)
Bermondsey Abbeyn luostari, Surrey, Lontoo
Hautapaikka Pyhän Yrjön kappeli, Windsorin linna
Puoliso Sir John Grey of Groby (vih. 1452; k. 1461)
Edvard IV (vih. 1464; k. 1483)
Lapset Thomas Grey
Richard Grey
Elisabet
Mary
Cecily
Edvard V
Margaret
Richard
Anne
George
Catherine
Bridget
Isä Richard Woodville
Äiti Jacquetta of Luxembourg
Nimikirjoitus

Elisabet Woodville (engl. Elizabeth Woodville; ent. Elizabeth Grey, s. 1437 mahdollisesti Grafton Regis, Northamptonshire – 7./8. kesäkuuta 1492 Bermondsey Abbey, Surrey, Lontoo, Englannin kuningaskunta), oli englantilaista alempaa aatelia edustava nainen ja Englannin kuningas Edvard IV:n kuningatarpuoliso vuosina 1464–1483.[1][2]

Ensimmäistä kertaa Englannin historiassa hallitseva kuningas avioitui alamaisensa kanssa, joka ei ollut ylhäistä sukua.[3] Hän oli Englannin ensimmäinen kruunattu kuningatar, joka oli peräisin alemmasta aatelista.

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet oli Riversin jaarli Sir Richard Woodvillen ja Bedfordin herttuatar Jacquetta of Luxembourgin vanhin lapsi[3].[2] Hänellä oli viisi veljeä ja kuusi sisarta.[3] Isä tuli arvostetusta, joskaan ei ylhäisestä suvusta, ja hän oli palvellut kuningas Henrik V:n nuoremman veljen Johnin taloudessa ritarina ja palvelijana.[3][2] Äiti oli luxemburgilaista aatelissukua. Lisäksi Elisabetin äidillä oli suhteita Englannin hoviin edellisen avioliittonsa kautta: hänen ensimmäinen avioliittonsa oli ollut Henrik IV:n pojan Bedfordin herttua John of Lancasterin kanssa. Vanhemmat olivat avioituneet salaa ja ilman hallitsijan lupaa. Tästä koitui heille mittava rahasakko ja he saivat armahduksen vasta Elisabetin synnyttyä.[2]

Äiti oli uudesta avioliitostaan huolimatta edelleen suosiossa hovissa ja sai esimerkiksi järjestettyä Elisabetille hovineidon paikan, mahdollisesti vuonna 1449. Elisabet oppi nuorena lukemaan englantia ja todennäköisesti ranskaa. Myöhemmin elämässään hän oppi myös jonkin verran latinaa.[3] Elisabet oli kuuluisa kauneudestaan.[1]

Avioliitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väitetysti vuosien 1450–1453 välillä Sir Hugh Johns tavoitteli avioliittoa Elisabetin kanssa. Hän ei saanut vastakaikua, koska Elisabet ei ollut hänestä kiinnostunut eivätkä hänen suosittelijansa olleet poliittisista syistä kuningattaren suosiossa.[3] Sen sijaan Elisabet avioitui 19-vuotiaana vuonna 1456[3] Sir John Grey of Grobyn kanssa ja sai hänen kanssaan kaksi poikaa. Mies kaatui Ruusujen sodan aikana 28. helmikuuta 1461 St. Albansin toisessa taistelussa.[2][4] Kyseisen taistelun voittivat Lancasterien joukot, joiden osana myös aviomies taisteli.[4] Pian samana keväänä vastustajat eli Yorkit pääsivät Ruusujen sodassa kuitenkin voitolle ja valtaistuimelle nousi Edvard IV.[5][4] John Greyn isä leimattiin postuumisti petturiksi ja hänen tiluksensa takavarikoitiin kruunulle. Kun Elisabetin leskenperintö takavarikoitiin, hän joutui lapsineen vetäytymään vanhempiensa kartanoon Graftoniin.[2][4]

Vuonna 1464 Elisabet kävi lukuisia oikeustaisteluita saadakseen osan leskenperinnöstään takaisin omistukseensa. Asiaansa edistääkseen hän oli ilmeisesti pyrkinyt järjestämään mahdollisuuden keskustella itse kuninkaan kanssa.[4] Tapaaminen hoituikin yllättäen, kun kuningas oli huhtikuussa matkalla pohjoiseen. 30. huhtikuuta hän poikkesi saattueestaan ja ratsasti Graftonin alueelle. Romanttisten tarinoiden mukaan Elisabet ja Edvard IV tapasivat sattumalta varhain aamulla Graftonin lähellä sijaitsevassa Whittleburyn metsässä. Loadesin mukaan todennäköisempää on, että he tapasivat Graftonissa mahdollisesti Elisabetin vanhempien välityksellä.[4] 1. toukokuuta 1464 nuoret avioituivat salaa pian ensitapaamisensa jälkeen.[6] Saman vuoden syyskuussa Edvardia painostettiin menemään naimisiin Bona di Savoian kanssa. Hän paljasti vasta tuolloin olevansa jo naimisissa Elisabetin kanssa.[4] Kuningas sai tekonsa vuoksi osakseen paheksuntaa.[7]

Kuningattarena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elisabet Woodville kruunattiin Englannin kuningattareksi 26. toukokuuta 1465.[2] Mahdollisesti Elisabetin sukujuurten korostamista varten paikalla oli tämän eno, Jacques de Luxembourg. Kuningasparin ensimmäinen yhteinen lapsi Elisabet York syntyi 26. helmikuuta 1466. Lapsen kummeja olivat hänen molemmat isoäitinsä ja Warwickin jaarli Richard Neville.[8]

Elisabet Woodville kruunajaistensa aikoihin 1465.

Edvardia vastaan syntyi kapina kesällä 1469, ja sen seurauksena Elisabet vietiin turvaan Lontoon Toweriin.[9] Samana vuonna Edgecoten taistelun jälkeen Warwickin jaarli Richard Neville teloitti Elisabetin isän, veljen ja sedän.[2][10] Warwick joutui siksi Elisabetin vihamielisyyden kohteeksi.[10]

Maaliskuussa 1470 Warwick ja Clarencen herttua George Plantagenet liittyivät yhdessä kapinaan Yorkeja vastaan ja pakenivat sitten Ranskaan.[2][10] Kesällä 1470 Elisabet hakeutui yhdessä tyttäriensä kanssa turvaan Westminsteriin.[10] Syyskuussa tapahtui jälleen kapina, kun Warwick ja Clarence palasivat Englantiin. Kapina kesti kolme viikkoa ja päättyi 2. lokakuuta 1470 siihen, että Edvard pakeni Alankomaihin.[10]

Kuningasparin ensimmäinen poika syntyi 1. marraskuuta 1470 Westminsterissä, ja hänet nimettiin isänsä mukaan Edvardiksi.[10]

Toinen valtakausi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan tukemana Edvard IV palasi Englantiin maaliskuussa 1471. Hän saapui Lontooseen huhtikuussa ja tapasi vaimonsa ensimmäistä kertaa yli vuoteen. 4. toukokuuta 1471 Edvard IV löi lancasterilaiset vastustajansa Tewkesburyn taistelussa. Taistelun tuloksena kuningatar Margareeta Anjoulainen vangittiin ja hänen poikansa kaatui. Seuraavat 12 vuotta olivat Englannissa rauhallista aikaa.[11]

Vuonna 1472 Elisabet sai neljännen tyttärensä Margaretin, joka kuitenkin kuoli jo nuorena.[12] Pariskunnan toinen poika Richard syntyi elokuussa 1473.[11] Sen jälkeen syntyivät vielä Anne, George, Catherine ja Bridget, joista poika kuoli nuorena.[12]

Elisabet ei toisen valtakautensakaan aikana käyttänyt juuri poliittista valtaa.[12] Vuonna 1475 Edvard tosin jätti hänet hoitamaan valtion asioita puolestaan siksi aikaa, kun hän oli itse Ranskassa. Elisabet osallistui valtuuston kokouksiin kolmen kuukauden ajan. Ei ole tiedossa, miten hän osallistui keskusteluihin.[13] Hän oli väitetysti myös osallisena siihen, että Clarencen herttua menetti hovin suosion. Clarence oli vuonna 1471 palannut jälleen yorkien liittolaiseksi. Edvard ei tosin luottanut häneen, ja Elisabet itse syytti Warwickin ohessa myös Clarencea isänsä ja setänsä kuolemista. On mahdollista, että Elisabetilla oli vaikutusta siihen, että Edvard syytti Clarencea tammikuussa 1478 maanpetturuudesta.[12] Syytteestä seurannut kuolemantuomio pantiin täytäntöön murhaamalla Clarence 17. tai 18. helmikuuta.[14]

Suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuningattarena Elisabet käytti hyvin vähän poliittista valtaa ja sai edeltäjäänsä verrattuna paljon vähemmän arvokkaat maat myötäjäislahjaksi. Hän eli ylenpalttisesti ja lahjoitti rahaa muille, mutta toisaalta hoiti talouttaan huolellisesti.[9] Hän oli kuningattarena kuitenkin epäsuosittu alhaisen syntyperänsä takia ja siksi, koska hän oli sukua Lancastereille. Epäsuosiota lisäsi se, että Elisabetilla oli tapana hankkia sukulaisilleen aatelisarvoja ja virkoja.[1] Kuningaspari auttoi myös Elisabetin naimattomia sisaruksia naimakauppojen hankkimisessa. Edvard itse ei naimakauppoja lukuun ottamatta osoittanut juuri suosimista vaimonsa sukulaisia kohtaan.[8]

Epäsuosioon saattoi vaikuttaa myös hänen luonteensa. Loadesin mukaan Elisabet oli kylmä, epäystävällinen ja ahne ihminen, joka oli kiinnostunut lähinnä omista asioistaan. Hän teki hyväntekeväisyyttä silloin, jos se paransi hänen omaa asemaansa. Elisabet tuki esimerkiksi Cambridgen yliopiston Queen’s Collegea avokätisesti, mutta vaikutti Loadesin mukaan tehneen sen peittääkseen edeltäjänsä muiston.[9] Queen’s Collegen oli perustanut vuonna 1448 edellinen kuningatar Margareeta Anjoulainen.[15] Elisabet Woodvillea pidetään sen toisena perustajana.[9] Elisabet oli uskonnollinen tavanomaisella tavalla.[12]

Leskikuningattarena

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard IV kuoli 9. huhtikuuta 1483, jolloin hänen poikansa oli vasta 12-vuotias.[1] Yhdenkään lapsen naimakauppoja ei ollut vielä tehty, joskin niitä oli suunniteltu.[16][13] Hän oli viimeisinä viikkoinaan ilmeisesti suullisesti nimennyt sijaishallitsijaksi nuorimman veljensä Gloucesterin herttua Richardin. Elisabet ei kyseenalaistanut nimeämistä,[13] mutta yritti horjuttaa Richardin asemaa siinä kuitenkaan onnistumatta.lähde? Elisabetilla oli lesken osuutena saamansa tilukset, mutta ei enää poliittista roolia.[13]

Richard kaappasi nuoren Edvardin, tämän velipuolen Richard Greyn ja Elisabetin veljen Anthony Woodvillen ja vei heidät Lontoon Toweriin. Samaan aikaan Elisabet hakeutui muiden lastensa kanssa turvaan Westminsteriin. 16. kesäkuuta hänen oli kuitenkin luovutettava myös nuorempi poikansa ja myöhemmin myös tyttärensä Richard-herttuan hoiviin. Myöhemmin sekä Edvard että Richard katosivat. Heidät oletettavasti murhattiin.[17][18][19][2]

Kolmen kuukauden sisällä Edvard IV:n kuolemasta Richard-herttua oli kaapannut vallan Edvard V:ltä, joka oli ehtinyt olla hetken ajan kuninkaana. 6. heinäkuuta hänet kruunattiin uudeksi kuninkaaksi nimellä Rikhard III.[1][2][6] Hän lähetti sotilaita Westminsteriä piirittämään.[19] Tammikuussa 1484 Elisabetin avioliitto Edvard IV:n kanssa todettiin parlamentissa mitättömäksi ja heidän lapsensa aviottomiksi. Elisabet menetti tiluksensa.[17]

Maaliskuussa 1484, kun piiritystä oli kestänyt yhdeksän kuukautta, Elisabet luovutti ja päätti tehdä sopimuksen Rikhardin kanssa.[19] Sitä vastaan, että Elisabet luopuisi kaikista poliittisista vaatimuksistaan, Rikhard suostui vuonna 1484 tarjoamaan hänelle ja tyttärille asuinpaikan ja vaatimatonta rahallista tukea. Elisabet-tytär sai myös paikan hovista. Kun Rikhardin vaimo Anne Neville kuoli maaliskuussa 1485, huhuttiin, että kuninkaan aikomuksena oli mennä naimisiin Elisabet Yorkin kanssa. Huhut olivat kuitenkin ilmeisesti perättömiä.[20]

Elisabet Woodville palasi vielä kuninkaallisen perheen jäseneksi vuonna 1486, kun uusi kuningas Henrik VII avioitui hänen tyttärensä Elisabet Yorkin kanssa. Kuningas järjesti avioliitot myös kolmelle vaimonsa sisarelle. Nuorin Elisabetin tyttäristä ryhtyi nunnaksi.[20] Vuodesta 1487 lähtien epäsuosioon joutunut Elisabet vietti viimeiset vuotensa Bermondsey Abbeyn benediktiiniluostarissa Surreyssä, Lontoossa ja kuoli siellä 55-vuotiaana mahdollisesti ruttoon[21] 7. tai 8. kesäkuuta 1492.[22][1] Hänet haudattiin jo 12. kesäkuuta 1492 vaatimattomin menoin puolisonsa viereen Windsorin linnan Pyhän Yrjön kappeliin.

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sir John Greyn kanssa

Elisabet sai ensimmäisen miehensä kanssa kaksi poikaa. Thomasin suora jälkeläinen on lady Jane Grey.

  1. Thomas Grey
  2. Richard Grey, teloitettiin kuningas Rikhard III:n valtaannoustua

Edvard IV:n kanssa

Elisabetin ja Edvard IV:n tyttäret Elisabet, Cecily, Anne, Catherine ja Mary 1450-luvun lasimaalauksessa.

Elisabetille ja Edvardille syntyi kymmenen lasta, joista viisi eli aikuiseksi asti:

  1. Elisabet York (1466–1503), Henrik VII:n puoliso, Henrik VIII:n äiti ja kaikkien myöhempien Englannin, Ison-Britannian ja Yhdistyneen kuningaskunnan monarkkien esiäiti.
  2. Mary of York (1467–1482[16]), kuoli 15-vuotiaana.[16]
  3. Cecily of York (1469–1507), ensimmäinen puoliso Wellesin varakreivi John; toinen puoliso Thomas Kymbe
  4. Edvard V (1470–1483?), katosi ja mahdollisesti murhattiin noin 12-vuotiaana, toinen Rikhard III:een liitetyistä ns. Towerin prinsseistä
  5. Margaret of York (s. 1472), kuoli nuorena[12]
  6. Richard of Shrewsbury, Yorkin herttua (elokuussa 1473[12]–1483?), katosi ja mahdollisesti murhattiin noin 9-vuotiaana, toinen Rikhard III:een liitetyistä ns. Towerin prinsseistä
  7. Anne of York (1475[12]–1511), avioitui Norfolkin herttua Thomas Howardin kanssa
  8. George of Plantagenet, Bedfordin herttua (s. 1477), kuoli nuorena[12]
  9. Catherine of York (1479[12]–1527), avioitui Devonin jaarli William Courtenayn kanssa
  10. Bridget of York (1480[12]–1517), ryhtyi nunnaksi[20]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 4 5 6 Elizabeth Woodville | Widow, Yorkist, Mother | Britannica www.britannica.com. 15.5.2025. Viitattu 16.6.2025. (englanniksi)
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Elizabeth Woodville, the 'White Queen' Historic UK. Viitattu 16.6.2025. (englanniksi)
  3. 1 2 3 4 5 6 7 Loades 2009, s. 43–44.
  4. 1 2 3 4 5 6 7 Loades 2009, s. 45–46.
  5. ↑ Margaret of Anjou Encyclopaedia Britannica. Viitattu 13.4.2018.
  6. 1 2 Edward IV | Biography, Children, & Facts | Britannica www.britannica.com. 24.4.2025. Viitattu 16.6.2025. (englanniksi)
  7. ↑ Loades 2009, s. 47.
  8. 1 2 Loades 2009, s. 48–49.
  9. 1 2 3 4 Loades 2009, s. 50–51.
  10. 1 2 3 4 5 6 Loades 2009, s. 52–53.
  11. 1 2 Loades 2009, s. 54–55.
  12. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 Loades 2009, s. 56–57.
  13. 1 2 3 4 Loades 2009, s. 59.
  14. ↑ 1911 Encyclopædia Britannica/Clarence, Dukes of en.wikisource.org. Viitattu 6.6.2026. (englanniksi)
  15. ↑ 1911 Encyclopædia Britannica/Margaret of Anjou en.wikisource.org. Viitattu 14.6.2025. (englanniksi)
  16. 1 2 3 Loades 2009, s. 58.
  17. 1 2 Loades 2009, s. 61.
  18. ↑ Elizabeth Woodville, the 'White Queen' Historic UK. Viitattu 16.6.2025. (englanniksi)
  19. 1 2 3 Loades 2009, s. 72–73.
  20. 1 2 3 Loades 2009, s. 62–63.
  21. ↑ Alison Flood: 'White Queen' died of plague, claims letter found in National Archives The Guardian. 25.4.2019. Viitattu 16.6.2025. (englanniksi)
  22. ↑ Loades 2009, s. 43–63.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Elisabet_Woodville&oldid=24269270”