Elinkaariarviointi
Elinkaariarvioinnilla (LCA, life cycle assessment) tarkoitetaan tuotteen tai palvelun sen koko elinkaaren ympäristövaikutuksien tutkimista raaka-aineen hankinnasta tuotteen hylkäämiseen asti.
Elinkaariarviointi kehitettiin alun perin selvittämään ympäristönäkökohdasta tuotteiden välisiä eroja. Nykyisin sitä sovelletaan hyvin moninaisiin kohteisiin. Elinkaariarviointia voidaan käyttää ympäristömerkkien myöntämisessä, mutta sitä käytetään nykyisin myös erilaisten järjestelmien ja tuotantovaiheiden vertailuun. Arviointia voidaan käyttää myös tuotteiden markkinoinnissa.[1]
Standardin mukainen arviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elinkaariarvioinnin periaatteita on standardoitu ISO 14040 -standardiksi. LCA:n pitää standardin mukaan sisältää neljä vaihetta:
- tavoitteiden ja soveltamisalan määrittely
- inventaarioanalyysi (Life Cycle Inventory, LCI)
- vaikutusarviointi (Life Cycle Impact Assessment, LCIA)
- tulosten tulkinta.
Vaiheista on aina mahdollista palata aiempiin vaiheisiin tarkistamaan niiden lähtökohtia ja oletuksia.
Tavoitteiden ja soveltamisalan määrittelyssä määritellään muun muassa, kuinka yksityiskohtainen arviointi on ja mitä ajanjaksoa siinä tarkastellaan. Vaihe on tärkeä, sillä se pitkälti määrittelee tutkimuksen laajuuden ja rajaukset sekä tuotantoketjun rajaukset, tiedon laatuvaatimukset ja käytetty teknologian taso. Lisäksi määritetään tutkittavat ympäristövaikutusluokat, joita voivat olla mm. ilmastovaikutus, rehevöityminen, happamoituminen, toksiset vaikutukset, vesijalanjälki, energiavarojen käyttö ja muiden resurssien käyttö.
Inventaarioanalyysissä kerätään tarvittavat tiedot koko tuotejärjestelmästä. Tuotantoketju jaetaan yksikköprosesseihin ja kullekin yksikköprosessille lasketaan niihin liittyvät materiaali- ja energia virrat ja lasketaan niihin liittyvät päästöt mm. erilaisia materiaali- ja energiakohtaisia päästökertoimia käyttämällä. Vaikutusarvioinnissa on tarkoitus arvioida mahdollisten ympäristövaikutusten merkittävyyttä. Siihen liittyvät vaiheet ovat luokittelu, karakterisointi, normalisointi ja arvotusvaihe. Luokittelussa päästöt ja resurssivirrat jaetaan sen mukaan, mihin kaikkiin ympäristövaikutusluokkiin ne vaikuttavat. Karakterisoinnissa päästöistä aiheutuvat ympäristövaikutukset lasketaan suhteessa siihen, mikä on päästölle ominainen vaikutus kyseiseen ympäristövaikutusluokkaan käyttämällä ns. karakterisointikerrointa. Esimerkiksi ilmastovaikutuslaskennassa typpioksiduulin karakterisointikerroin on yli 200 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin 1, mikä tarkoittaa että typpioksiduulin ympäristövaikutus on myös yli 200 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin. Normalisoinnissa vaikutusarvioinnin tulokset suhtetutaan esim. tutkitun alueiden kokonaispäästöihin. Arvotusvaiheessa tutkittujen vaikutusluokkien merkittävyyttä arvotetaan suhteessa toisiinsa.Tulosten tulkinnassa tunnistetaan tuloksiin vaikuttavia tekijöitä sekä arvioidaan tulosten herkkyyttä, täydellisyyttä ja johdonmukaisuutta. Siinä tehdään myös tulosten pohjalta johtopäätöksiä, tunnistetaan rajoituksia ja annetaan niiden pohjalta suosituksia kohderyhmälle.[2]Tavoitteena on läpinäkyvyys ja tehtyjen metodologisten valintojen tarkka kuvaus ja perustelu.
Elinkaariarvioinnin käyttökohteet
Elinkaariarvioinnin käyttökohteita ovat mm. yrityksille koko tuotantoketjun kattava tuotekehitys ja markkinointi (4), päätöksentekijöille mm. lupien myöntämisiin, veroihin, maksuihin ja lainsäädäntöön liittyvät asiat[3] ja kuluttajille objektiivisen tiedon saaminen ympäristöystävällisimpiin valintoihin ja elämäntapaan.
Yksinkertaistettu elinkaariarviointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yksityiskohtainen elinkaariarviointi on usein melko työläs. Menetelmää voidaan kuitenkin keventää riippuen siitä, mitkä ovat arvioinnin tavoitteet. Yksinkertaistetussa elinkaariarvioinnissa keskitytään kaikkein keskeisimpiin elinkaaren vaiheisiin tai ympäristönäkökohtiin. Esimerkiksi jos tarkoituksena on vähentää tuotannon kasvihuonepäästöjä, voidaan elinkaariarvioinnissa keskittyä vain elinkaaren aikaisten hiilidioksidipäästöjen arviointiin.[1]
MET-matriisi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MET-matriisi (engl. Material, Energy and Toxicity) on eräs työkalu tuotteen sen elinkaaren aikana aiheuttamien ympäristövaikutusten arviointiin. Matriisissa taulukoidaan tuotteen aiheuttamia ympäristövaikutuksia elinkaaren eri vaiheissa käytetyn materiaalin, energian sekä saasteiden perusteella.[4]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Elinkaariajattelu ja -arviointi Suomen ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 18.10.2010.
- ↑ Elinkaarimetodiikkojen nykytila, hyvät käytännöt ja kehitystarpeet (PDF) (s. 16-17) Suomen ympäristökeskus. Viitattu 18.10.2010.
- ↑ Ymparisto > Elinkaariarviointi, jalanjäljet ja panos-tuotosm www.ymparisto.fi. Viitattu 27.1.2020.
- ↑ MET matrix Eco Smes. Viitattu 20.10.2010.