Eldoradon viimeinen valtias

Tarinan ensimmäinen sivu.

Eldoradon viimeinen valtias (engl. The Last Lord of Eldorado) on Don Rosan käsikirjoittama ja piirtämä ankkasarjakuva, jossa Roope, Aku ja pojat etsivät Eldoradon kadonnutta kultakaupunkia Kulta-Into Pii kannoillaan. Se julkaistiin ensi kertaa vuonna 1998.

Don Rosa piirsi tarinan juhlistaakseen ankkapiirtäjäksi ryhtymisen kymmenvuotispäivää. Tämän takia hän teki tarinasta lähes samantyylisen kuin ensimmäisestä ankkasarjastaan Auringon poika vuodelta 1986. Auringon pojassa Roope ja Kulta-Into kilpailivat Inkojen kadonneesta kullasta Perussa. Eldoradon viimeisessä valtiaassa etsitään jälleen kadonnutta aarretta Etelä-Amerikasta.

Don Rosalla on tapana perustaa aarteenmetsästystarinansa aitoon historiaan, ja sitä löytyy tästäkin tarinasta.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Roope, Aku ja pojat ovat tarinan alussa Floridan rannikon vesillä etsimässä aarteita, ja he löytävät kultalaatan, joka kuului saksalaiselle Welser-pankille. Laatan salaperäisyys vie ankat Nürnbergiin, jossa Roope ostaa pankin. Pankki kuului alun perin Kulta-Into Piille, ja tämä lähtee varjostamaan Roopea.

Ankat tutkivat kultalaattaa ja Welser-pankista jäljelle jäänyttä lipasta, ja heille selviää, että kolme luopioretkikuntaa samosivat pitkin Etelä-Amerikkaa ja kohtasivat toisensa Omagua-nimisen muinaisen intiaanikaupungin alueella. Joukkiot tekivät siellä sopimuksen Omaguan omistuksesta. Sudenpentujen käsikirja kertoo, että Omagua oli intiaanien käyttämä nimitys El Doradosta. Ankat matkaavat Kolumbiaan ottamaan asiasta selvää Kulta-Into Pii perässään.

Kolumbiassa Ankat matkaavat Teusáca-järvelle, jonka Roope juoksuttaa kuiviin uskoen El Doradon olevan kyseisessä järvessä. Kulta-Into Pii yrittää estää Roopea, mutta ei onnistu. Roope kuitenkin lopulta tajuaa, ettei Teusáca-järvi ole El Dorado, koska sieltä ei löydy kultaa. Pojat kuitenkin keksivät, että El Doradon pankin omistaja piilotti El Doradon läheiselle kukkulalle, missä oli ennen järvi. Pii kaappaa pojat ja rupeaa Roopen kanssa neuvottelemaan Welser-pankista (eli El Doradon pankista). Aku sen sijaan vapauttaa pojat samalla kun kallio romahtaa ja paljastaa El Doradon. Pii juhlii voittoaan, koska hän sai pankkinsa takaisin, mutta Roope myi hänelle vain pankin, eikä sen ainoaa tiliä, mikä kuuluu Omaguan eli El Doradon kaupungin omistajalle, ja Roope nimenomaan osti kaupungin. Näin ollen kulta kuuluu Roopelle. Pii häviää taas, ja Roope toteaa, ettei Pii ole koskaan maksanut El Doradon talletuksesta korkoa. Pii tajuaa, että El Doradon kultamäärän koronkorko 469 vuodessa tekee... koko maailman rahat, ja hän pyörtyy. Silloin paikalle saapuu Kolumbian verohallituksen tarkastajia, jotka toteavat, että Omaguan pankki ei ole maksanut veroja vuoden 1579 jälkeen, ja että pankki otettiin valtion omistukseen jo vuonna 1637. Näin ollen Roope ei siis koskaan omistanut El Doradoa, mutta sai kuitenkin pitää sen omistuskirjan. Lopuksi Roope vihjaisee karttamyyjälle, että eräs kartta varmasti kiinnostaa Piitä. Kyseessä on kartta Manco Capacin eli Auringon pojan temppelille. Pii raivostuu, koska hän hävisi Roopelle heidän kilvoitellessa kyseisetä temppelistä.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.