Eino Tuompo (eversti)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sulo Eino Alvar Tuompo (4. elokuuta 1902 Pornainen8. heinäkuuta 1979) oli Suomen Puolustusvoimien eversti, joka komensi sota-aikana useita ilmatorjuntayksiköitä.

Sotilasura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuompo oli Tornion suojeluskunnan jäsen ja osallistui Tornion pataljoonan mukana sisällissotaan Hämeen ja Satakunnan rintamilla. Hän osallistui Aunuksen retkelle vuonna 1919. Tuompo kävi Kadettikoulun 1920–1922, tykistön ampumakoulun 1923 sekä Sotakorkeakoulun 1936–1938. Hän toimi Kenttätykistörykmentti 3:ssa ensin nuorempana upseerina vuosina 1923–1926 sekä patterin päällikkönä ja aliupseerikoulun johtajana 1926–1936. Tuompo oli Yleisesikunnan operatiivisen osaston toimistoesiupseeri 1938–1940.

Talvisodassa hän palveli päämajan operatiivisella osastolla. Hän johti Ilmatorjuntakoulua 1940–1941. Jatkosodassa Tuompo toimi Helsingin ilmatorjuntapiirin komentajana 1941 ja Aunuksen ryhmän esikunnassa ilmatorjunnan komentajana 1941–1944 ja Kannaksen armeijan esikunnassa 1944. Tuompo toimi Ilmatorjuntarykmentti 1:n komentajana 1944–1946. Hän oli Ilmavoimien esikunnassa ilmatorjuntatykistön komentajana vuosina 1946–1956. Tuompo toimi Lounais-Suomen sotilasläänin komentaja 1956–1958 ja siirtyi pois palvelusta 1958. Hän toimi Suomen Väestönsuojelujärjestön koulutuspäällikkönä ja tiliosaston johtajana vuosina 1958–1964.

Hänen vanhemmat veljensä olivat jääkärikenraali ja pankinjohtaja Wiljo Einar Tuompo (1893–1957) ja myös Suomen Puolustusvoimien everstinä toiminut Yrjö Tuompo (1897–1964).

Ylennykset: vänrikki 1922, luutnantti 1924, kapteeni 1928, majuri 1938, everstiluutnantti 1941, eversti 1944.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuompon puoliso oli kansakoulunopettaja Irja Lygia Stoore. Heidän pojastaan Harri Eino Albert Tuomposta (s. 1930) tuli lääkäri.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimellä S. E. A. Tuompo:

  • Poliittisen ja sotilaallisen johdon väliset suhteet Suomen vapaussodassa valkoisten puolella. Tiede ja ase 6/1938 [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kadettiupseerit 1920–1985. Kadettikunta r.y., Upseeriliitto r.y., 1985. 951-99690-4-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 681. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
  2. Viite julkaisuun