Eino Koskinen (juoksija)
Eino Eero Sakeus Koskinen (23. elokuuta 1907 Kankaanpää – 11. tammikuuta 1945 Simo) oli suomalainen pikajuoksija. Hän edusti urallaan Viipurin Urheilijoita (VU) ja oli voittamassa VUn riveissä vuoden 1936 SM-viesteissä 4 × 100 ja 4 × 400 metrin pronssia. Sotien aikana hän oli hävittäjälentäjä.
Eino ”Eikka” Koskinen osallistui vuoden 1936 SM-viesteissä Viipurin Urheilijoiden 4 × 100 ja 4 × 400 metrin viestijoukkueisiin, jotka sijoittuivat kummatkin kolmanneksi. Seuraavina vuosina Koskinen oli mukana VU:n joukkueessa, mutta sijoitukset olivat 4 × 400 metrin mitalien ulkopuolella eli 1937 viides ja 1938 neljäs. Ennätyksensä 51,1 hän saavutti 400 metrillä vuonna 1934. Vuonna 1938 hän juoksi 200 metrin ennätyksekseen 22,3.
Koskinen oli mukana 1918 sisällissodassa 11-vuotiaana kenraalimajuri Ernst Linderin lähettinä. Hän osallistui 1930-luvulla aktiivisesti suojeluskuntatoimintaan ja siirtyi myyjän töistä puolustuslaitoksen palvelukseen aliupseeriksi 1931. Sotien aikana hän oli lentäjänä, joissa kertyi noin 350 lentoa ja ilmavoittoja 12. Aktiivipalvelus päättyi Koskisella sodan aikana tapaturmasta johtuneeseen kuolemaan tammikuussa 1945.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Arponen, Antti O. & Kasila, Markku & Peltola, Vesa-Matti: He antoivat kaikkensa. Viime sodissa menehtyneet suomalaiset mestariurheilijat. Kustannusosakeyhtiö Auditorium. 2014. ISBN 978-952-7043-03-5.