Eino Kalervo
Eino Valdemar Kalervo ent. Hyttinen (23. toukokuuta 1891 - 11. lokakuuta 1965) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Paavo Hyttinen ja Hilma Vilhelmiina Kaivos. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1922 Margareta Tikkasen kanssa, josta hän Armeijasta hän erosi vuonna 1935 ja avioitui uudelleen vuonna 1936 Rauha Alina Lundenin kanssa.[1][2]
Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalervo kirjoitti ylioppilaaksi Oulun suomalaisesta reaalilyseosta vuonna 1913 ja liittyi Pohjois-Pohjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan historiallis-kielitieteellisellä osastolla vuosina 1913–1915 ja lainopillisessa tiedekunnassa vuosina 1923–1924 sekä suoritti alemman oikeustutkinnon vuonna 1924. Tykistöupseerien täydennyskurssin hän suoritti vuosina 1921–1922. Kalervo osallistui Helsingin Ilmasuojelukeskuksen läntisessä lohkoryhmässä suojeluvalvojakurssille vuonna 1944.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalervo liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 10. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalervo saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin joukkueenjohtajaksi 2. Krenatöörirykmentin 3. Seinäjoen pataljoonan 2. komppaniaan. Komppanian päälliköksi hänet nimitettiin 18. maaliskuuta 1918. Kalervo osallistui sisällissodan taisteluihin Länkipohjassa, Orivedellä, Vääksyn-Kangasalan akselilla, Moisiossa, Lempäälässä ja Vesilahdella sekä rykmentin etenemiseen Valkeakosken, Hauhon, Tuuloksen ja Lammin kautta Koskelle. Kalervo haavoittui taistelussa Moisiolla 24. maaliskuuta 1918.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kalervo toimi sisällissodan jälkeen päällikkönä Viipurin vartiopataljoonan 2. komppaniassa, josta hänet siirrettiin 17. heinäkuuta 1918 Sortavalan rajavartioryhmän 2. pataljoonaan ja 5. kesäkuuta 1919 alkaen Viipurin paikallispataljoonaan, missä hän toimi kuormastokomennuskunnan päällikkönä ja myöhemmin pataljoonan adjutanttina sekä majoitusmestarina. Omien töidensä ohella hän hoiti myös 25. heinäkuuta 1919 lähtien Viipurin komendanttiviraston adjutantin tehtäviä. Viipurin paikallispataljoonasta hänet siirrettiin 21. kesäkuuta 1920 Rannikkotykistörykmentti 2:een, missä hän toimi aluksi 10. patterissa jaosjohtajana ja myöhemmin patterinpäällikkönä eri pattereissa. Armeijasta Kallio erosi 25. elokuuta 1922 ja liittyi Suojeluskuntajärjestöön 1. marraskuuta 1922 ja hänet sijoitettiin paikallispäälliköksi Vanajan suojeluskuntaan, mistä hänet siirrettiin Etelä-Hämeen suojeluskuntapiirin 2. sotilasohjaajaksi 1. kesäkuuta 1923. Suojeluskunnista hän erosi 1. syyskuuta 1923, mutta määrättiin Suupohjan kutsuntatoimiston sihteeriksi 1. elokuuta 1924 ja apulaispiiripäälliköksi 1. syyskuuta 1925. Edellä mainituista tehtävistä hän erosi 13. tammikuuta 1928, jonka jälkeen työskenteli monilla eri aloilla, kunnes vuonna 1935 hän sai ylimääräisen viran Asutushallituksesta.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talvisotaan Kalervo osallistui komppanianpäällikkönä Jalkaväkirykmentti 65:ssä, josta hänet lomautettiin sairauden takia. Välirauhan aikana hän palasi virkaansa, jota hän hoiti nyt Maatalousministeriössä. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Helsingin suojeluskuntapiirin esikuntaan, josta hänet kotiutettiin jo ensimmäisenä sotavuonna ja määrättiin Maatalousministeriön käyttöön. Sotien jälkeen hänet nimitettiin Maatalousministeriön arkistonhoitajaksi. Eläkkeelle hän siirtyi vuonna 1948 ja jatkoi sen jälkeen yksityisiä liiketoimiaan Helsingissä. Hänet haudattiin Loimaalle.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
      |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.