Eero Vanhatalo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Eero Vanhatalo (22. maaliskuuta 193611. joulukuuta 2007 Tampere) oli suomalainen runoilija.

Vanhatalo työskenteli A-klinikan johtajana. Hänet palkittiin 1959 J. H. Erkon kirjoituskilpailussa ja hänen runojaan ilmestyi ensimmäisen kerran Nuoren Voiman Liiton runoantologiassa Kymmenen (Otava 1960). Seuraavan kerran Vanhatalon runoja julkaistiin vasta 1996. Vanhatalo teki myös käsikirjoituksia televisio-ohjelmiin.

Vanhatalo käytti salanimeä Kalervo Johannes yhdessä Uula Erosen kanssa.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tampereen reumayhdistys vuosina 1947-1967. Tampere 1967
  • Ilmaan heitetty kivi : runoja ja simppeleitä. A-klinikkasäätiön raporttisarja n: o 20. A-klinikkasäätiö, Helsinki 1996
  • Parkinson x krematorio : runoja taudista ja elämästä. Atena, Jyväskylä 1997
  • Käyttörunoja vuosien varrelta. A-klinikkasäätiön moniste 20. A-klinikkasäätiö, Helsinki 2000
  • Pihkatuuli : runoja maisemista ja ihmisistä. MC-pilot, Tampere 2000
  • Tapa hengittää. MC-pilot, Tampere 2002
  • Kylmällä kivellä : runoja. Pilot-kustannus, Tampere 2003
  • Matka korvien välissä : mietteitä. Pilot-kustannus, Tampere 2004
  • Meidän yliopisto : Mansikkamäen kansakoulu 1896-1972 ; toimittaja Mirja Vanhatalo ; työryhmä Kari Manninen, Juha-Pekka Mattila, Eero Vanhatalo. Pertunmaa 2005

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]