Eduard Suess

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Eduard Suess
Eduard Suess00.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt20. elokuuta 1831
Lontoo, Englanti
Kuollut26. huhtikuuta 1914 (82 vuotta)
Wien, Itävalta
Koulutus ja ura
Oppilaat Rudolf Hoernes
Tutkimusalue Paleomaantiede, Tektoniikka

Eduard Suess (20. elokuuta 1831 Lontoo26. huhtikuuta 1914 Wien) oli itävaltalainen geologi ja poliitikko. Hän edisti tutkimuksillaan tektoniikan ja maapallon pinnanmuodostuksen ymmärrystä.[1][2]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suess syntyi Lontoossa 20. elokuuta 1831. Hänen isänsä oli kotoisin Saksista ja asettui Englantiin kauppiaaksi. Kolme vuotta myöhemmin perhe muutti Prahaan ja vuonna 1845 Wieniin. Eduard Suess sai kaupallisen koulutuksen, mutta hänellä oli jo varhain taipumusta geologiaan. 19-vuotiaana Suess julkaisi lyhyen luonnoksen Carlsbadin (nykyään Karlovy Vary, Tšekki) ja sen luontaiskivennäisvesien geologiasta. Vuonna 1852 hänet nimitettiin Wienin keisarillisen museon assistentiksi. Siellä hän tutki fossiilisia Brachiopoda-eläimiä ja osoitti niin suurta kyvykkyyttä, että hänet nimitettiin vuonna 1857 Wienin yliopiston geologian professoriksi. Vuonna 1862 hän luopui museotehtävistään ja omistautui erikoistutkimukselle ja opetukselle, ja hän säilytti professuurinsa vuoteen 1901 asti.[1]

Suess valittiin Wienin kaupunginvaltuuston jäseneksi ja vuonna 1869 Ala-Itävallan valtiopäiville, jossa hän pysyi vuoteen 1896 asti.[1]

Pinnanmuodostusta ja tektoniikka koskevat tutkimukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suessin huomio kiinnittyi muinaisen fysikaalisen maantieteen kysymyksiin, kuten Pohjois-Afrikan ja Euroopan väliseen entiseen yhteyteen. Vuonna 1862 hän julkaisi Wienin maaperää ja vesihuoltoa käsittelevän esseen. Hän jatkoi geologista ja paleontologista työtään Wienin altaan tertiääristen kerrostumien parissa ja kiinnitti huomiota myös maapallon pinnanmuodostuksen kehitykseen liittyviin ongelmiin, joista hän kirjoitti monumentaalisen tutkielman. Se on nimeltään Antlitz der Erde, jonka ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 1885, toinen osa vuonna 1888 ja kolmas osan vuonna 1901. Monet tektoniikassa edelleen käytössä olevat yleiset termit ja käsitteet, kuten Gondwanamaa ja Tethysmeri, esitettiin ensimmäisen kerran tässä kirjassa. Teoksessaan Die Entstehung der Alpen (1875) hän todisti, että Alppien vuorijono on syntynyt maankuoren kerrosten poimuttumisesta ja että muidenkin vuorijonojen rakenne ja esiintyminen maapallolla käy tämän teorian avulla ymmärrettäväksi.[1][2]

Suess valittiin Ranskan instituutin jäseneksi vuonna 1889 ja Royal Societyn ulkomaiseksi jäseneksi vuonna 1894. Vuonna 1896 Geological Society of London myönsi hänelle Wollaston-mitalin.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Suess, Eduard Encyclopaedia Britannica. 1911. Viitattu 03.05.2021.
  2. a b Suess, Eduard Tietosanakirja. 1909-1922. Viitattu 03.05.2021.