Dyspraksia

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Dyspraksia (vanh.), nyk. motoristen toimintojen koordinaatiohäiriö, tarkoittaa vaikeutta suorittaa tahdonalaisia liikkeitä tai liikesarjoja[1]. Kyseessä on potilaan ikään ja kognitiivisiin taitoihin nähden niin huomattava motorisen koordinaation puute tai vaikeus oppia uusia motorisia toimintoja, että se häiritsee hänen jokapäiväistä elämäänsä[2]. Koordinaatiöhäiriö voi johtua sikiönkehityksen aikana tai myöhemmin tapahtuneesta aivovauriosta[1]. Lapisista noin 6 %:lla esiintyy koordinaatiohäiriötä, ja valtaosa potilaista on poikia[2]. Koordinaatiohäiriöitä liittyy myös moniin neurologisiin sairauksiin ja lihastauteihin.[2]

Koordinaatiohäiriö voi vaihdella sekä laajuutensa että vakavuusasteensa suhteen. Ongelma voi olla vain tietyn liikkeen säätelyssä, kuten saksilla leikkaamisessa, toisilla taas laajemmin liikkeiden säätelyssä, jolloin toiminta voi olla esimerkiksi tavallista hitaampaa tai ei onnistu lainkaan. Kehitykselliseen koordinaatiohäiriöön liittyy useimmiten myös muita ongelmia. Mitä vaikeampi häiriö on kyseessä, sitä useammin siihen liittyy myös laaja-alaisia oppimisvaikeuksia.[2]

Kehityksellinen koordinaatiohäiriö ilmenee motorisen kehityksen hitautena, vaikeutena liikuntasuorituksissa ja kädentaidoissa sekä yleisenä kehon käytön kömpelyytenä. Lapsi kolhii itseään, pudottelee tavaroita, kompastelee, hänen voimansäätelynsä on epätarkoituksenmukaista, pukeutuminen ja ruokailu sujuvat hitaasti ja kömpelösti tai liikkuminen voi olla rytmitöntä. Niinpä koordinaatiohäiriöiset saattavat vasta myöhään oppia sitomaan kengännauhansa ja ottamaan pallon kiinni. Myös piirtäminen voi olla vaikeaa. Oman kehon ja tilan hahmottamisessa voi myös olla vaikeuksia.[2]

Kehityksellisen koordinaatiohäiriön aiheuttama haitta saattaa vähentyä lapsen kasvaessa ja kehittyessä. Kuitenkin ilman tehokasta kuntoutusta ja monipuolista motorista harjoittelua lähes puolet 5-vuotiaana diagnoosin saaneista lapsista on vielä 15-vuotiaana ikätasoaan jäljessä motorisissa kyvyissä.[2] Tehokkain motorisen harjoittelun muoto on tehtäväspesifi harjoittelu eli yksittäisten kädentaitojen, liikkumistaitojen tai tasapainotaitojen harjaannuttaminen. Harjoittelu on tehokkainta, kun lapset ovat 6–13 vuoden ikäisiä, ja sitä kannattaisi olla 3–5 kertaa viikossa. Yksilöopetus ei ole tutkimusten mukaan yhtä tehokasta kuin kotona tai pienryhmässä tapahtuva harjoittelu.[2]

Kehityksellinen verbaalinen dyspraksia on dysfasiaa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b What is Dyspraxia. A Life with Dyspraxia.[vanhentunut linkki]
  2. a b c d e f g Motorinen koordinaatiohäiriö. T. Huovinen, H. Hämäläinen ja S. Karjalainen 2003: Soveltavan liikuntakasvatuksen verkkokurssi. Liikunta-Kasvi-verkkomateriaali, Jyväskylän yliopisto. http://users.jyu.fi/~tehuovin/soveltavaliikunta/oppimisvaikeudet.htm